Paimenet jatkoivat: "Tuota porraslautaa myöten tullaan polvulle,
ja tämä taas vie Epäilyksen linnaan, jonka isäntänä on Jättiläinen
Epätoivo. Nuo miehet tuolla (ja paimenet viittasivat hautain
välissä astuviin) olivat kerran vaeltamassa, niinkuin tekin,
kunnes saapuivat samaiselle porraslaudalle. Koska nyt oikea tie
sillä kohtaa oli kolea, niin he katsoivat parhaaksi astua niittyä
myöten. Mutta sielläpä Jättiläinen Epätoivo otti heidät kiinni
ja vei heidät Epäilyksen linnaan. Pidettyään heitä siellä jonkun
aikaa vankihuoneessa, hän puhkaisutti heiltä silmät ja vei heidät
tuonne hautain väliin, ja sinne hän on jättänyt heidät harhailemaan
hamaan tähän päivään asti, jotta täytettäisiin viisaan miehen sanat:
'Ihminen, joka poikkeaa viisauden tieltä, pitää oleman kuolleitten
joukossa'." [Sananl. 21: 16]
Silloin Kristitty ja Toivorikas katsahtivat toisiinsa, ja kyyneleitä
tulvi heidän silmistänsä, mutta paimenille he eivät mitään virkkaneet.
Senjälkeen minä näin unessani paimenten vievän heidät laakson
pohjalle erääsen paikkaan, missä oli ovi mäen kupeessa. Paimenet
avasivat oven ja käskivät heidän katsoa sisälle. He katsoivat
sinne ja näkivät, että siellä oli pimeä ja paljo savua. He olivat
kuulevinaan myös rätinää ja räiskettä, niinkuin tulen palaessa, ja
piinattujen huutoa sekä olivat samalla tuntevinaan tulikiven hajua.
"Mitäs tietää tämä?" kysyi Kristitty.
Paimenet kertoivat heille: "Tästä menee sivutie helvettiin, tie
tekopyhäin käydä, nimittäin sellaisten, jotka esikois-oikeutensa
myövät, niinkuin Esau, jotka Mestarinsa myövät, niinkuin Judas, jotka
evankeliumia pilkkaavat, niinkuin Aleksander, ja jotka vaikertelevat
ja teeskentelevät, niinkuin Ananias ja Safira, hänen vaimonsa."
Toivorikas virkkoi silloin paimenille: "Ulkoasusta päättäen olivat
nuo tuossa vaeltajia jok'ainoa, niinkuin mekin, eikö niin?"
_Paimenet_: Olivatpa kauan aikaakin.
_Toivorikas_: Kuinkahan kauaksi lienevät aikoinaan ehtineetkään,
kunnes sittenkin niin surkealla tavalla tieltä siirtyivät?
_Paimenet_: Muutamat kauemmaksi, muutamat vain näille vuorille asti.
Silloin sanoivat vaeltajat toisillensa: "Meidän tulee pyytää
Väkevältä voimaa."
_Paimenet_: Niin kyllä, ja saatuanne sen, tulee teidän käyttää sitä.