Matkamiehet vaelsivat nyt, kunnes ehtivät _Ihanain Vuorten_ seutuun.
Niitten omistajana on sen samaisen mäen Herra, josta ennen on
ollut puhe. He astuivat ylös vuorille ja näkivät yrttitarhoja,
hedelmäpuistoja, viinamäkiä ja vesilähteitä. Siellä he sammuttivat
janonsa ja pesivät itsensä ja söivät vapaasti viinamäkien hedelmiä.
Näitten vuorten kukkuloilla, vallantien varrella, oli paimenia
laumojansa kaitsemassa. Matkamiehet astuivat heidän luoksensa ja
kysyivät, sauvoihinsa nojaten -- niinkuin väsynyt vaeltaja tekee,
pysähtyessään haastelemaan jonkun kera matkan varrella, -- kenenkä
nämä Ihanat Vuoret ovat, ja kenenkä ovat lampaat laitumella täällä.
_Paimenet_: Nämä vuoret ovat Immanuelin Maata ja näkyvät Hänen
kaupunkiinsa. Lampaat ovat myöskin Hänen, ja Hän on antanut henkensä
niitten edestä. [Joh. 10: 11]
_Kristitty_: Viekö tämä tie Taivaalliseen kaupunkiin?
_Paimenet_: Oikealla olette tiellä.
_Kristitty_: Pitkältäkö on sinne vielä?
_Paimenet_: Hyvinkin pitkältä, paitsi niille, jotka sinne pääsevät.
_Kristitty_: Turvallinenko on tie vai vaarallinenko?
_Paimenet_: Turvallinen niille, jotka se turvaan viepi, mutta
ylitsekäymärit siinä lankeavat. [Hos. 14: 10]
_Kristitty_: Onko siellä mitään suojaa väsyneelle ja uupuneelle
matkamiehelle?
_Paimenet_: Vuorten Herra on antanut meille määräyksen, ett'emme
muukalaisen huoneeseen-ottamista unhottaisi, ja siksipä kaikki hyvä,
mitä täällä löytyy, on teille alttiina. [Hebr. 13: 2]
Minä näin nyt unessani, kuinka paimenet, huomattuansa heidät
vaeltajiksi, alkoivat tehdä heille kysymyksiä, joihin nämä vastasivat
entiseen tapaansa. Niinpä kyseltiin: "Mistä te tulette? Miten teidän
on matkalla käynyt? Miten olette matkan vaivat kestäneen sillä
harvat tänne lähteneistä näille vuorille saapuvat?" Kuultuaan heidän
vastauksena, paimenet tulivat hyvin iloisiksi, katsoivat heihin hyvin
rakkaasti ja sanoivat: "Terve tuloanne tänne Ihanille Vuorille?"
Paimenet, nimeltään _Tieto, Kokemus, Valpas_ ja _Vilpitön_, ottivat
heitä kädestä, veivät heidät telttoihinsa ja asettivat heidän
eteensä, mitä valmista sattui olemaan. Samalla he myös sanoivat:
"Me soisimme teidän viipyvän täällä jonkun aikaa, jotta tutuiksi
tultaisiin ja, liiatenkin, jotta saisitte virvoitusta näitten Ihanain
Vuorten antimista." Toiset vastasivat mielihyvällä jäävänsäkin, ja
niin he laskeutuivat levolle, koskapa jo hyvin myöhä oli.
Sitten minä näin unessani paimenten kutsuvan aamulla Kristittyä ja
Toivorikasta lähtemään heidän kanssansa vuorille. Hetken aikaa he
yhdessä kävelivät, ihana näky edessänsä joka haaralla. Senjälkeen
puhuivat paimenet keskenänsä: "Näytettäiskö näille vaeltajille
moniaita ihmeteltäviä seikkoja?" Päätettyänsä tehdä niin, he
veivät heidät ensinkin erään _Erhetys_ nimisen mäen kukkulalle,
sille puolen, mistä mäenrinne jyrkkänä laskee laaksoon. Paimenet
käskivät heidän katsahtamaan alas mäen juurelle. Siellä Kristitty
ja Toivorikas näkivät muutamia ihmisiä, jotka olivat palasiksi
ruhjoutuneet, mäen kukkulalta pudotessaan.
"Mitä tämä tietää?" kysyi Kristitty.
"Ettekö te ole kuulleet", vastasivat paimenet, "niistä, jotka
erhetykseen joutuivat, kuunnellessaan Hymenaion ja Phileton
harhaoppista puhetta ruumiitten ylösnousemisesta?" [2 Tim. 2: 17, 18]
"Kyllä", vastasivat he.
"Niin", sanoivat paimenet, "ne ne ovat, jotka te tuolla alhaalla
murskautuneina näette. He ovat, niinkuin huomaatte, vielä tähän
päivään asti hautaamatta, esimerkkinä muille, ett'ei kukaan ylen
korkealle kiipeisi tai liian lähelle vuoren rinnettä astuisi."
Senjälkeen minä näin, kuinka paimenet veivät heidät toisen vuoren
kukkulalle sen vuoren nimi oli _Varoitus_ -- ja käskivät heidän
katsoa kauas. He katsoivatkin ja olivat näkevinään muutamia miehiä
kulkemassa edes takaisin hautakumpujen välissä. Ja he huomasivat
näitten miesten olevan sokeita, sillä tuontuostakin he kompastuivat
kumpuihin eivätkä osanneet niitten välitse pois päästä. Kristitty
kysyi silloin: "Mitäs tämä tietää?"
Paimenet vastasivat: "Ettekö te tuolla tasangolla nähneet
porraslautaa, joka vei niitylle, tieltä vasempaan?"