Jättiläisellä Epätoivolla oli vaimo, nimeltä _Epäluulo_. Maata
mennessään mies kertoi hänelle, mitä oli tehnyt, ottanut nimittäin
kaksi miestä kiinni ja pannut ne vankikoppiin luvattomasta
kuljeksimisesta hänen maillaan. Hän kysyi sitten vaimoltaan, miten
olisi paras heidän kanssaan menetellä. Vaimo tiedusti nyt, mitä he
ovat miehiänsä, mistä he tulevat ja minne heillä matka. Mies vastasi
hänen kysymyksiinsä. Senjälkeen neuvoi vaimo miestänsä pieksämään
heitä säälimättä heti aamulla, noustuansa.
Mies nousi huomenissa, otti ison muhkuraisen sauvan ja meni alas
vankihuoneesen. Siellä hän ensi työkseen alkoi sättiä heitä kuin mitä
koiria, vaikk'eivät toiset sanaakaan virkkaneet häntä vastaan. Sitten
hän hyökkäsi heidän päällensä ja löi heitä niin kauheasti, ett'eivät
he kyenneet puolustautumaan eikä kääntymään lattialla. Sen tehtyänsä
hän meni pois, jättäen heidät vaivojansa valittamaan ja kovaa
kohtaloansa surkuttelemaan. Ja niin se päivä kuluikin heiltä pelkkiin
huokauksiin ja voivotuksiin.
Illalla sitten vaimo jälleen haasteli heistä miehensä kera ja,
kuultuaan heidän vielä olevan hengissä, antoi sen neuvon, että mies
kehoittaisi heitä surmaamaan itsensä omin käsin. Aamun tultua meni
jättiläinen yrmeänä kuin ennenkin heidän luoksensa ja, huomattuansa
heidän olevan kovissa tuskissa eilisistä lyömisistä, sanoi heille,
että kosk'ei heidän ollut ajattelemistakaan milloinkaan enää päästä
täältä pois, niin olisi parasta, että he piammiten itse päivänsä
päättäisivät joko puukolla tahi nuoralla tai myrkyllä. "Sillä",
sanoi hän, "miksipä te enää elämää toivoisittekaan, koska se on niin
täynnään tuskaa ja vaivaa?" He sitä vastoin pyysivät häntä päästämään
heitä pois. Silloin hän loi heihin kiivaan silmäyksen ja syöksi
heidän päällensä ja olisi epäilemättä heistä lopun tehnyt, ellei hän
äkkiä olisi saanut suonenvetoja. (Välistä hän kirkkaalla säällä sai
suonenvetoja). Silloin häneltä käsi hetkeksi hervahti. Hän läksikin
pois, jätettyään heidät mietiskelemään, mitä tehdä.
Vangit neuvottelemaan nyt keskenänsä, olisiko noudattaa hänen
neuvoansa vai eikö. Ja näin he siitä haastelivat.
_Kristitty_: Mitäs tehdä nyt, veli? Onhan tämä meidän elämä kovin
viheliäistä. Min'en puolestani tiedä, mikä tässä parasta olisi,
elääkö tällä tavoin edelleen vai kuollako kohta. "Minun sieluni soisi
hänensä hirtetyksi ja minun luuni kuolleeksi." Haudassa on helpompi
olla kuin tässä vankihuoneessa. Niinkö teemme kuin jättiläinen
neuvoi? [Job. 7: 15.]