Kristitty palasikin hänen luokseen ja sanoi: "Arvoisa herra, te
haastelette, niinkuin tietäisitte jotain enemmin kuin koko maailma,
ja, ellei kaikki merkit petä, luulenpa puoleksi arvanneeni, kuka te
olette. Etteköhän vaan ole Sivutie Korusanan kaupungista?"
_Sivutie_: Ei se minun nimeni ole, vaikka sellaisen pilkkanimen
olen saanut joltakin, joka ei minua siedä. Tyyneesti minä kumminkin
tämän häpeän kannan, niinkuin moni muukin kelpo mies ennen minua on
kantanut.
_Kristitty_: Mutta ettekö milloinkaan ole ihmisille antanut aihetta
sanomaan teitä moisella nimellä?
_Sivutie_: En milloinkaan! en milloinkaan! Pahin, millä koskaan
olen antanut heille aihetta moisen nimen panemiseen, on se, että
minun on aina onnistunut edukseni sovittaa mielipiteeni ajan olojen
mukaan. Mitä näin minun päälleni on heitetty, sen minä luen itselleni
siunaukseksi, mutta ei tarvitsisi pahanilkisten ihmisten siitä minua
moittia.
_Kristitty_: Ilmankos minä arvasin teidät juuri samaksi mieheksi,
josta olin kuullut! Pelkäänpä todellakin, sanoakseni teille suoraan,
mitä ajattelen, että tuo nimi sopii teille paremmin kuin soisitte
meidän luulevankaan.
_Sivutie_: No niin, minkäs minä sille mahdan, jos niin tahdotte
luulla? Kyllä te vielä huomaatte minut kunnolliseksi kumppaliksi, jos
vaan minusta seuraanne huolitte.
_Kristitty_: Jos meidän kera mielitte käydä, niin pitää teidän kestää
kaikki tuulet ja säät, mutta sehän, mikäli minä huomaan, ei käy
yhteen teidän mielipiteittenne kanssa. Teidän pitää myös tunnustaa
uskontoa, ryysyihin puettua yhtä hyvin kuin hopeisissa tohveleissakin
sipsuttavaa, ja teidän pitää seisoa sen rinnalla, vaikka se olisi
raudoissa, yhtä hyvin kuin jos kävelisi kaduilla kesken kätten
paukutuksia.
_Sivutie_: Te ette vaan saa tyrkyttää minulle mitään ettekä ruveta
minun uskoni herroiksi. Antakaa minun pitää vapauteni ja sallikaa
minun kulkea kerallanne.
_Kristitty_: Ei askeltakaan enää, ellette tahdo tehdä minun
ehdotukseni mukaan, niinkuin mekin.
Silloin sanoi Sivutie: "En ole milloinkaan luopuva vanhoista
periaatteistani, niistä kun ei ole mitään haittaa, pelkkää etua
vain. Ellen saa tulla teidän seurassanne, niin minun täytyy tehdä,
kuten tein ennen teidän tuloanne: kuljen yksinäni, kunnes joku
jälleen minut saavuttaa, ja on oleva iloinen, saadessaan minut
matkatoverikseen."