Edelleen minä näin, kuinka he, heti markkinapaikalta lähdettyänsä,
saavuttivat erään miehen, joka oli kulkenut heidän edellään. Hänen
nimensä oli _Sivutie_.
He kysyivät häneltä: "Mistä olette kotoisin, arvoisa herra, ja kuinka
pitkälle aiotte tätä tietä käydä?" Hän sanoi tulevansa _Korusanan_
kaupungista ja olevansa matkalla Taivaalliseen Kaupunkiin. Nimeänsä
hän heille ei kumminkaan ilmoittanut.
"Korusananko kaupungista?" kysyi Kristitty. "Asuuko siellä yhtään
hyvää ihmistä?" [Sananl. 26: 25]
_Sivutie_: Asuuhan toki.
_Kristitty_: Sanokaas, arvoisa herra, mikä teidän nimenne on!
_Sivutie_: Minä olen teille outo, niinkuin tekin minulle. Jos
lähdette tätä tietä, niin kernaasti kuljen teidän seurassanne;
ellette, niin minkäs minä sille!
_Kristitty_: Olen kuullut puhuttavan tuosta Korusanan kaupungista.
Varakas kuuluu olevan, muistaakseni.
_Sivutie_: On niinkin, sen voin vakuuttaa. Minullakin on siellä koko
joukko rikkaita sukulaisia.
_Kristitty_: Sallisitteko kysyäni, ketä ne teidän sukulaisenne ovat?
_Sivutie_: Melkein koko kaupunki, mutta erittäinkin herra
_Käänny-takaisin_, herra _Ajan-orja_, herra _Korusana_ (hänen
esi-isiltänsä on kaupunki nimensäkin perinyt), herra _Silkoinen_,
herra _Kaksisuunta_, herra _Kaikenlainen_ ja meidän seurakunnan
pastori _Kaksikieli_, äitini lihallinen veli. Niin, sanoakseni
kaikki, minä olen sukua suurta, vaikka vaarini isä olikin vain
pursimies, joka puoleen katsoi ja toiseen souti. Ja samalla ammatilla
minäkin olen suurimman osan omaisuuttani saanut.
_Kristitty_: Oletteko nainut mies?
_Sivutie_: Olen kyllä, ja vaimoni onkin erittäin kunnon ihminen.
Hänen äitinsäkin oli kunnon ihminen, rouva _Teeskelijän_ tytär.
Vaimoni on siis arvoisata sukua ja päässyt niin korkealle sivistyksen
kannalle, että osaa käyttäytyä kaikkien kanssa, niin ruhtinaitten
kuin rahvaankin. Uskonnossa olemme tosin vähän toista mieltä kuin
muut, nimittäin siinä ylen vaativassa uskonnossa, vaikk'emme
siinäkään kuin parissa pikku seikassa: ensinnäkin emme haraa tuulta
emmekä säätä vastaan, ja toiseksi me olemme erittäin innokkaita
silloin, kuin uskonto tulla sipsuttaa sisään hopeisissa tohveleissa,
ja ylen on meidän mieluista kävellä sen kera kadulla, kun aurinko
paistaa, ja kansa sille käsiänsä paukuttaa. [Ap. 14: 13]
Kristitty astui nyt hiukan syrjään toverinsa Toivorikkaan puoleen ja
sanoi: "Mieleeni johtuu, että tuo mies on muuan Sivutie Korusanan
kaupungista, ja jos niin on laita, niin on meillä mukana niin suuri
konna, ett'ei koko tienoossa toista."
_Toivorikas_: Kysykääs häneltä; eihän luulisi hänen toki nimeänsä
häpeävän.