Minä näin nyt unessani Kristityn ja Toivorikkaan jättävän hänet ja
astuvan kappaleen matkaa hänen edellänsä. Toinen heistä katsahti
taaksensa ja näki kolme miestä seuraavan Sivutietä, ja katso, kun
he olivat hänen kohdallensa tulleet, kumarsi hän heille syvään ja
he tervehtivät häntä myöskin kohteliaasti. Näitten miesten nimet
olivat: herra _Kiinni-maailmassa_, herra _Rahanrakas_ ja herra
_Saituri_. Nämä olivat Sivutien vanhoja tuttuja, nuoruuden-aikuisia
koulukumppaleita. Heidän opettajanansa oli ollut muuan _Sieppaaja_
niminen koulumestari _Voitonhimon_ kauppalassa, _Ahneuden_
kreivikuntaa pohjoisessa. Tämä koulumestari opetti pojille
hankkimisen taitoa, neuvoen käyttämään siihen joko väkivaltaa,
petosta, imartelua, valhetta tai tekopyhyyttä. Ja paljon nämä herrat
olivat omistaneetkin mestarinsa taitoa, niin että kukin heistä olisi
itsekin pystynyt sellaista koulua pitämään.
He tervehtivät, niinkuin jo sanoin, toisiansa. Senjälkeen sanoi
Rahanrakas Sivutielle: "Mitäs miehiä tuolla meidän edellä kulkee?"
Kristitty ja Toivorikas olivat näet vielä näkyvissä.
_Sivutie_: Siinä on pari miestä meidän puolelta. He ovat vaeltamassa
Taivaalliseen Kaupunkiin, tavallansa hekin.
_Rahanrakas_: Voi sentään! Miksi eivät he pysähtyneet, jotta olisimme
päässeet hyvään seuraan, sillä yksihän tässä on matka itsekullakin,
niin heillä kuin meilläkin, ja niin kaiketi teilläkin, arvoisa herra.
_Sivutie_: Niin onkin, mutta nuo miehet tuolla edessäpäin ovat ylen
ankaraa väkeä ja pitävät niin paljon kiinni omista mielipiteistään
ja niin vähän välittävät siitä, mitä muut ajattelevat, että sulkevat
seurastaan jokaisen, joka ei heihin yhdy kaikissa asioissa, olkoon
mies muutoin kuinka hyvä tahansa.
_Saituri_: Se on paha, se; mutta lukeehan sitä muutamista ylen
vanhurskaista ihmisistä, että heidän ankaruutensa saattaa heitä
arvostelemaan ja tuomitsemaan kaikkia muita, paitsi heitä itseänsä.
Sanokaas kumminkin, missä ja kuinka monessa asiassa te olitte eri
mieltä?
_Sivutie_: Itsepäisyydessään he pitivät velvollisuutenansa rientää
eteenpäin, oli ilma millainen hyvänsä; minun mielestäni taas pitää
odottaa myötätuulta ja sopivaa säätä. Heidän ajatuksensa mukaan
pitää Jumalan tähden panna kaikki alttiiksi; minäpä arvelen, että
ihmisen pitää käyttää hyödyksensä kaikki asianhaarat, joilla voi
henkeänsä ja omaisuuttansa turvata. Heidän katsoen pitää aina vaan
pysyä mielipiteessänsä, vaikka kaikki muut ihmiset ajattelisivat
toisin; minä taas puolustan uskontoa, mikäli asianhaarat ja oma
turvallisuuteni sen sallivat. He ovat uskonnon ystäviä, vaikka se
kulkisi ryysyissä ja häväistyksen alaisena; minä taas pidän yhtä sen
kanssa silloin, kuin se sipsuttaa kultaisissa tohveleissa, ja kansa
sille käsiänsä paukuttaa.
_Kiinni-maailmassa_: Niin on asia, hyvä herra Sivutie, ja pitäkää te
vaan siitä kiinni. Hupsu se minusta nähden on, joka saisi pitää sen,
mitä hänellä on, mutta mielettömästi kyllä päästää sen käsistään.
Olkaamme viisaita kuin käärmeet. Poudalla on paras heinää tehdä.
Katsokaas, kuinka mehiläinen on yhdessä kohdin koko talven ja lähtee
liikkeelle vasta sitten kuin voi saada hyötyä ja huvia yht'aikaa.
Jumala antaa vuoroin sataa, vuoroin päivän paistaa. Jos nuo ovat
sellaisia houkkia, että sateeseen syöksevät, niin malttakaamme me,
kunnes pääsemme kauniilla ilmalla kulkemaan. Minun mielestäni on se
uskonto paras, joka antaa meille vakuutuksen Jumalan armollisesta
siunauksesta, sillä kukapas selväjärkinen ihminen voi luulla Jumalan
antaneen meille tämän maailman hyvyyttä muussa tarkoituksessa kuin
että me säilyttäisimme sitä Hänen tähtensä! Abraham ja Salomo tulivat
jumalisuudessansa rikkaiksi, ja Job sanoo, että hurskas kasaa kultaa
kuin multaa. Mutta ei sitä sentään saa olla sellainen kuin nuo miehet
tuolla edellämme, jos he sitä laatua ovat kuin te kerroitte. [Vert.
Job 22:25]
_Saituri_: Emmeköhän liene kaikki yhtä mieltä tässä asiassa, niin
ett'ei siitä sen enempää kannata jutella?
_Rahanrakas_: Ei vainkaan siitä sen enempää kannata jutella, sillä
ken ei usko Raamattua eikä järkeä (ja näettehän, että ne ovat meidän
puolellamme kumpainenkin), ei se omaa vapauttansakaan tunne eikä
pelastustansa etsi.
_Sivutie_: Veljet! Me olemme, niinkuin näette, vaeltamassa
Taivaalliseen Kaupunkiin joka mies, ja paremmin välttääksemme sitä
kuin paha on, sallikaa minun esittää teille tällainen kysymys:
Otaksukaa, että jollakulla, oli se sitten pappi tai kauppamies tai
muu, olisi hyvä tilaisuus saada tämän maailman etuja ja tavaroita,
mutta hän ei voi niihin käsiksi päästä, ellei ainakin näyn vuoksi
rupea harrastamaan muutamia jumalisuuden puolia, joista hän siihen
saakka ei ole vähääkään välittänyt, -- eikö hänen sopisi käyttää
tätä keinoa, tarkoitustaan saavuttaakseen, ja pysyä sittenkin kaikin
puolin kunnon miehenä?
_Rahanrakas_: Minä huomaan teidän kysymyksenne ytimen ja koetan,
näitten herrain luvalla, antaa siihen vastauksen. Puhuaksemme nyt
ensin siitä kohdasta kysymystänne, joka koskee pappia: oletetaanpa
kunnian-arvoinen pappismies, jolla on niukat tulot. Hänellä on
tiedossa parempi paikka, paljoa lihavampi ja rasvaisempi pala, ja
olisi tilaisuus saadakin se, jos vaan olisi toimessaan huolellisempi
ja saarnaisi entistä useammin ja innokkaammin ja muuttaisi muutamia
periaatteitaan kansan mieltä myöten, -- en minä puolestani ymmärrä,
miks'ei hän (jos hänellä muutoin kutsumusta on) saattaisi tehdä
kaikkea tuota ja paljon muuta vielä lisäksi ja pysyä rehellisenä
miehenä yhtä kaikki? Sillä:
1. Hänen toivomuksensa päästä paremmille tuloille on laillista --
sitä ei saata kukaan kieltää; -- sallimushan on sen hänen eteensä
asettanut. Saakoon sen siis, jos voi, tekemättä siitä omantunnon
asiata.
2. Sitä paitsi tekee tällainen toivomus hänet huolellisemmaksi,
saarnoissaan innokkaammaksi j.n.e., tekee niimuodoin hänestä paremman
ihmisen, tekee hänet yhä soveliaammaksi kehittymään entistä enemmän,
ja tämähän on aivan Jumalan tahdon mukaista.
3. Mitä vihdoin siihen tulee, että hän mukautuu seurakuntansa mieltä
myöten ja heidän mieliksensä luopuu muutamista periaatteistansa,
niin tämä todistaa hänessä l:ksi itsekieltäymystä, 2:ksi lempeätä ja
puoleensa vetävää käytöstä ja 3:ksi, että hän on sitä soveliaampi
papilliseen toimeen.
4. Minun ajatukseni niinmuodoin on, että jos pappi vaihtaa pienen
palan suureen, ei häntä siitä syystä pidä ahnaaksi tuomita.
Päinvastoin, koska hän siten on yhä enemmän kehittynyt taidossa
ja uutteruudessa, on häntä pidettävä miehenä, joka noudattaa
kutsumustansa ja käyttää hänelle suotua tilaisuutta, tehdäksensä
hyvää.
Ja nyt kysymyksen toiseen osaan, joka koskee teidän mainitsemaanne
kauppamiestä. Ajateltakoon kauppias, jolla on varsin pienet tulot,
mutta joka, jumaliseksi ruvettuansa, voisi laajentaa liikkeensä,
saisi kenties rikkaan vaimon tahi runsaammalti ja parempia ostajia
puotiinsa, -- min' en ymmärrä, miksikä ei tämä olisi laillinen teko?
Sillä:
1. Tulla jumaliseksi on hyvä avu, tultakoon siihen sitten miten
hyvänsä.
2. Saada rikas vaimo tai enemmän ostajia puotiin, -- ei sekään ole
laitonta.
3. Mies, joka jumaliseksi tulemalla tämän on saanut, hän on saanut
hyvää niiltä kuin hyvät ovat, tullen hyväksi itsekin. Tässä on siis
hyvä puoliso ja hyvät ostajat ja hyvät voitot saatu jumaliseksi
tulemisella, mikä kyllä hyvä on. Siis: tulla jumaliseksi, kaikkea
tuota saadakseen, on hyvä ja hyödyllinen aikomus.
Tämä Rahanrakkaan vastaus Sivutien kysymykseen sai osaksensa mitä
vilkkaimman hyväksymisen kaikkien muitten puolelta, ja niin he
yhtyivät siihen päätökseen, että puheena-oleva menettely on järkevä
ja edullinen. Ja kosk'ei heidän mielestänsä kukaan kykene tätä
kieltämään, ja koska Kristitty ja Toivorikas vielä olivat kuuleman
päässä, niin suistuivat he yksimielisesti käymään heidän kimppuunsa
tällä kysymyksellä heti kohta kuin saavuttavat heidät, sitä
suuremmasta syystä kuin nuo edellä kulkijat äsken olivat vastustaneet
Sivutietä. He huusivatkin heitä, ja Kristitty ja Toivorikas
pysähtyivät heitä odottamaan. Perästä tulijat päättivät, ett'ei
kysymystä esitä herra Sivutie, vaan vanha herra Kiinni-maailmassa,
sillä silloin, arvelivat he, ei Kristityn ja Toivorikkaan
vastauksessa ole enää oleva sellaista kiivautta, joka äskettäin oli
leimahtanut tuleen Sivutien ja heidän välillänsä.