Määrätyn hetken lyötyä, he tuotiin Oikeuteen tuomittaviksi. Siellä
he asetettiin vihollistensa eteen ja pantiin syytöksen alaisiksi.
Tuomarin nimi oli _Hyvänviha_. Syytös oli pääasiassa sama kuin ennen,
vaikka hiukan toisellainen muodolleen. Sen sisällys oli seuraava:
"He ovat paikkakunnan liikkeen vihollisia ja häiritsijöitä. He ovat
matkaansaaneet kaupungissa levottomuutta ja eripuraisuutta. Heidän
peräti turmiollisille mielipiteilleen on ilmestynyt kannattajia
vastoin maan ruhtinaan lakia."
Uskollinen rupesi nyt vastaamaan. Hän sanoi vastustaneensa vain
sellaista, mikä on vastoin Häntä, joka on Korkeimmista korkein.
"Levottomuutta", sanoi hän, "en minä ole aikaan saanut, itsekin kun
olen rauhan mies. Jos meille puolustajia ilmaantui, niin ilmaantui
niitä siitä syystä, että he huomasivat meidät vilpittömiksi ja
viattomiksi, ja niinpä he ovat vain kääntyneet pahemmasta parempaan.
Ja koska se kuningas, josta te puhutte, on Beelsebub, meidän Herramme
vihollinen, niin halveksin minä häntä ja kaikkia hänen enkeleitänsä."