Vaeltajat vietiin nyt kuulusteltaviksi, ja tutkijat kysyivät heiltä,
mistä he tulevat, ja minne heillä matka, ja miksikä heillä on niin
outo puku yllään. Miehet vastasivat olevansa vieraita ja muukalaisia
maan päällä ja matkalla omaan maahansa, nimittäin taivaalliseen
Jerusalemiin. He eivät ole kaupunkilaisille eivätkä kauppiaille
antaneet mitään syytä kohtelemaan heitä pahasti ja estelemään heidän
matkaansa, elleihän siihen liene ollut syynä se, että, kun heiltä
kysyttiin, mitä he tahtovat ostaa, he vastasivat tahtovansa ostaa
totuutta. Mutta ne, jotka tutkijoiksi oli asetettu, eivät osanneet
muuta luulla kuin että miehet ovat hulluinhuoneesta päässeitä ja
raivomielisiä tai muutoin semmoisia, jotka ovat tulleet tänne
häiritsemään markkinoita. Ja niinpä he ottivat heidät kiinni, löivät
heitä, tahrasivat heidät loalla ja sulkivat häkkiin, katsella koko
markkinaväen. Siinä he olivat kotvan aikaa alttiina joka miehen
pilkalle ja ilkeydelle ja kostolle, Markkinain päämies se vain
nauroi, katsellessaan, mitä kaikkea heille tehtiin. [Hebr. 11: 13-16,
1 Kor. 4: 9.]
Mutta kun miehet tyyneesti vain kärsivät, solvaajiaan solvaamatta,
jopa siunatenkin heitä, hyvillä sanoilla, vastaten pahoihin ja
ystävällisyydellä vääryyteen, silloin muutamat markkinamiehet,
jotka tarkemmin olivat asiain menoa katselleet eivätkä olleet niin
ennakkoluuloisia kuin muut, alkoivat hillitä ja nuhdella toisia
heidän halpamaisen ja yhä jatkuvan menettelynsä tähden. Mutta nämä
närkästyivät nyt heihinkin, sanoen että he ovat yhtä kelvotonta
väkeä kuin nuo tuolla häkissäkin, ja koska he lienevät heidän
liittolaisia, niin ansaitsevat he samallaisen kohtalon kuin hekin.
Mutta markkinamiehet vastasivat, että heidän mielestänsä muukalaiset
ovat rauhallista ja selväpäistä väkeä, jotka eivät kelienkään aio
mitään pahaa tehdä, vaan että sitä vastoin näillä markkinoilla on
monta sellaista, joka paremminkin ansaitsisi joutua häkkiin, jopa
kaakinpuuhunkin kuin nuo miehet, joita tässä niin pahoin on kohdeltu.
Kun siinä sitten puolelta ja toiselta oli sanottu sana sanasta ja
kaksi paraasta (jolla välin miehet häkissä käyttäytyivät varsin
järkevästi ja säveästi), niin jo kävivät väittelijät keskenänsä
käsikähmään, jossa iskujakin sateli kummaltakin puolen.
Nyt tuotiin nuo kaksi mies parkaa jälleen tutkijainsa eteen,
ja siellä heitä syytettiin vikapäiksi markkinoilla viimeksi
tapahtuneesen epäjärjestykseen. Senjälkeen heitä lyötiin
armottomasti, sitten heidät pantiin rautoihin, ja näin heitä
kahleissa kuljetettiin turulla edes ja takaisin, pelottavaksi
esimerkiksi muille, jott'ei kenkään enää uskaltaisi puhua heidän
puolestansa tai liittyä heihin. Mutta Kristityn ja Uskollisen käytös
oli entistä taitavampaa, ja he kestivät kaiken pilkan ja häväistyksen
niin nöyrästi ja kärsivällisesti, että muutamia markkinamiehiä kävi
heidän puolellensa, vaikka niitä olikin kovin vähän muuhun joukkoon
nähden. Mutta tästäpä raivostui vastapuolue yhä enemmän, jopa niinkin
hurjaksi, että se päätti surmata nämä kaksi miestä. Ja niin he
uhkasivat, ett'ei häkki eikä kahleet heitä enää pelasta, vaan heidän
täytyy kuolla vahingollisen menettelynsä ja markkinaväen yllytyksen
tähden.
Nyt käskettiin panna heidät jälleen häkkiin ja pitää heitä siinä,
kunnes heistä lähempi määräys annetaan. Heidät pistettiin häkkiin ja
siellä jalkapuuhun. [Ap. 16: 24.]
Siellä he johdattivat mieleensä, mitä heidän uskollinen ystävänsä
Evankelista oli heille sanonut. Muistellessaan hänen puheitansa
siitä, mitä tapahtuman piti, he tunsivat rohkaistusta pysymän lujina
tiellänsä ja vaivoissansa. He lohduttivat toisiansa sillä, että se
heistä, jolle kuoleman arpa sattuu, on saapa parhaimman osan, ja
tätä etuoikeutta kumpainenkin salaisesti toivoi. He jättivät itsensä
kumminkin Hänen kaikkiviisaasen huostaansa, joka kaikki maailmassa
ohjaa, ja tyytyivät olemaan nykyisessä tilassansa, kunnes heidän
kohtalonsa ratkaistaan.