Niinkuin sanoin, tie Taivaalliseen Kaupunkiin kulki juuri sen
kaupungin kautta, jossa noita iloisia markkinoita pidetään. Ja
ken Taivaalliseen Kaupunkiin mennä mielii muuta tietä kuin tämän
kaupungin kautta, hänen tulee maailmasta paeta pois. Herrain Herra,
täällä maan päällä ollessaan, kulki hänkin omaan maahansa tämän
kaupungin kautta, vieläpä markkinapäivänä. Silloin Beelsebub,
näitten markkinain pää-isäntä, kehoitti Häntä, mikäli minä tiedän,
ostamaan tuota turhuutta; lupasipa Beelsebub tehdä Hänet markkinain
herraksikin, jos Hän vaan kunnioittaisi häntä, kaupungin läpi
kulkiessansa. Ja koska Hän oli niin korkea-arvoinen Herra, niin
kuljetti Beelsebub Häntä kadulta kadulle, ja näytti Hänelle vähässä
ajassa kaikki maailman valtakunnat, saadaksensa Korkeimman Pyhän
ryhtymään kauppoihin ja ostamaan joitakuita näistä turhuuksista.
Mutta kauppatavarat eivät Häntä miellyttäneet, ja senvuoksi Hän
läksikin kaupungista, panematta ropoakaan noihin turhuuksiin. Nämä
markkinat ovat niin muodoin olleet olemassa jo ammoisista ajoista ja
ovat hyvin suuret. [l Kor. 5: 10, Mat. 4: 1-11, Luk. 4: 5-8]
Niinkuin sanottu, piti vaeltajain kulkea näitten markkinain kautta.
Niin he tekivätkin, mutta tuskin he olivat sinne tulleet, niin,
katso, kova liike syntyi koko markkinaväessä, ja koko kaupunki nousi
ikäänkuin kapinaan heitä vastaan. Ja siihen oli monta syytä:
Ensiksi: Vaeltajilla oli yllään aivan toisellainen puku kuin kellään
muulla siellä, jonka vuoksi markkinaväki suureksi ihmeeksensä heitä
katseli. Muutamat sanoivat heitä houkiksi, toiset hulluinhuoneesta
karanneiksi, jotkut muukalaisiksi. [Heb. 10: 33, 1 Kor. 2: 7,8, 4:
9,10, Job. 12: 4, 1 Joh 3: l]
Toiseksi: Yhtä outoa kuin matkamiesten ulkoasu, oli heille heidän
kielensäkin, jota vaan ani harva heistä ymmärsi. Matkamiehet puhuivat
tietysti Kaanaan kieltä, mutta markkinaväki oli tämän maailman
lapsia. Siksipä heitä koko markkinoilla joka paikassa pidettiin
outoina. [Jes 19: 18, l Kor. 14: 11]
Kolmanneksi: Varsinkin veti kaupustelijain huomiota puoleensa se,
että vaeltajat niin vähän välittivät heidän tavaroistaan. He eivät
edes huolineet katsahtaakaan niihin, ja kun kaupustelijat kutsuivat
heitä ostamaan, niin he tukkivat korvansa, huutaen: "Käännä minun
silmäni pois katselemasta turhuutta", ja nostaen silmänsä ylös,
merkiksi, että heidän toimensa ja menonsa on taivaassa. [Ps. 119: 37,
Fil. 3: 20]
Matkamiesten menettelyä katsellessaan, kysäisi yksi kaupustelijoista
irvistellen: "Mitäs herrat ostaa?" Mutta he loivat häneen
vakavan katseen ja vastasivat: "Me ostamme totuutta." Tämä pani
markkinaväen vielä entistä enemmän halveksimaan heitä. Muutamat
heitä ivailivat, muutamat pilkkasivat, muutamat alkoivat parjata,
ja muutamat kiihoittivat toisia käymään heihin käsiksi. Ja vihdoin
nousi semmoinen melu ja meteli, että markkinoilla joutui kaikki
epäjärjestykseen. Nyt vietiin asiasta viesti markkinain päämiehelle.
Hän tuli heti ulos ja antoi muutamain uskollisimpain ystäviensä
toimeksi ottaa kuulusteltaviksi nämä miehet, jotka olivat niin suuren
häiriön markkinoilla matkaansaaneet. [Sananl. 23: 23]