_Uskollinen_: Kenenkä lapsia hän on? Ja missä päin hän siellä asuu?
_Kristitty_: Hän on _Kaunokielisen_ poikia ja asuu _Joutavain
Juttujen_ kadun varrella. Kaikkialla, missä hänellä on ollut
tekemistä, tunnetaan kyllä Liukaskielinen Joutavain Juttujen kadun
varrelta. Kieli hänellä on kyllä ketterä, mutta viheliäinen raukka
tuo mies sittenkin on.
_Uskollinen_: Päältä iskien hän on sievä mies.
_Kristitty_: Niitten mielestä niin, jotka eivät häntä perinpohjin
tunne. Paras hän on matkan päästä; lähellä kotia ruma kylläkin.
Kun sanoitte häntä sieväksi mieheksi päältä iskien, niin muistui
mieleeni, mitä olen huomannut maalarin teoksista: hänenkin taulunsa
ovat kauniita kaukaa katseltuina, mutta eivät miellytä, kun tulee
lähelle.
_Uskollinen_: Etteköhän vaan laskene leikkiä, koskapa teiltä suu
hymyyn meni?
_Kristitty_: Jumala varjelkoon minua leikkiä laskemasta tällaisista
asioista (vaikkapa hymyilinkin) tai tekemästä ketään vastaan
vääriä syytöksiä! Kerronpa vielä muutakin hänestä. Tämä mies on
kaikenlaisessa seurassa ja kaikenlaisessa keskustelussa kuin
kotonansa. Yhtä hyvin kuin hän nyt puheli teidän kanssanne,
yhtä hyvin hän osaa jutella oluthaarikan ääressä, ja mitä
enemmän juoma päähän nousee, sitä enemmän näitä asioita kielelle
kiertyy. Jumalisuudella ei ole sijaa hänen sydämessään eikä hänen
elämässänsäkään. Kaikki, mitä hänellä on, asuu hänen kielellänsä, ja
hänen jumalisuutensa on vaan siinä, että hän sillä kerskailee.
_Uskollinen_: Niinkö todellakin? Sittenhän minä olen kovasti pettynyt
tuossa miehessä.
_Kristitty_: Pettynytpä vainenkin! Se on varma se. Muistakaa,
mitä Sanassa sanotaan: "Sillä he sanovat ja ei tee", ja taas:
"Jumalan valtakunta ei ole puheessa, vaan voimassa." Hän puhuu
rukoilemisesta, katumuksesta, uskosta, uudesti-syntymisestä, mutta
pelkkään puhumiseenpa tuo häneltä jääkin. Minä olen käynyt heillä ja
tarkannut häntä sekä kotona että muualla. Mitä hänestä puhunut olen,
sen tiedän todeksi. Hänen kodissansa ei ole jumalanpelkoa sen enempää
kuin munanvalkuaisessa on hajua. Ei siellä ole rukousta, ei synnin
katumisen merkkiäkään. Totisesti: paljoa paremmin luontokappalekin
tavallansa Jumalaa palvelee kuin hän. Hän on jumalisuuden pilkka,
solvaus la häväistys kaikille niille, jotka hänet tuntevat. Tuskin
kuulee hyvää sanaa siinä päässä kaupunkia, missä hän asuu, ja
siihen on hän syypää. Siksipä rahvas, joka hänet tuntee, sanookin
hänestä: "Pyhimys kylässä, piru kotona." Poloinen perhe sen kyllä
saa tuta! Hän on semmoinen saituri, semmoinen kiukkupussi, ja räyhää
palvelijainsa kanssa niin, ett'eivät he tiedä, miten olla, miten
hänelle puhua. Kenellä hänen kanssaan on jotain tekemistä, se sanoo:
"Paremmin sitä turkkilaisen kanssa toimeen tulee kuin hänen, sillä
sekin toki rehellisemmin menettelee." Tämä Liukaskielinen osaa, jos
mahdollista, vieläkin ovelammin kavaltaa ja pettää ja kettää. Sitä
paitsi kasvattaa hän poikiansakin noudattamaan isän askeleita. Ja
milloin hän yhdessäkään heistä huomaa turhaa arkuutta (sellaiseksi
hän sanoo herkän omantunnon ensimmäistä ilmautumista), niin jo
moittii heitä hupsuiksi ja tomppeleiksi eikä millään ehdoin usko
heille mitään sanottavia toimia eikä milloinkaan heitä suosittele.
Minun luullakseni hän on häijyllä elämällään ollut syynä monen
loukkaukseen ja lankeamiseen ja -- ellei Jumala estä -- on vielä
useamman saattava turmioon. [Mat. 23: 3. 1 Kor. 4: 20. Rom. 2: 24,
25.]