_Uskollinen_: Totta kyllä, mutta meidän silmämääränämme pitää olla,
että me, senkaltaisista asioista puhuessamme, myöskin saamme niistä
hyötyä.
_Liukaskielinen_: Sitä minäkin. Tainkaltaisista asioista puheleminen
on hyödyllistä, sillä siinä selviää ihmiselle monta seikkaa, niinkuin
näitten maallisten katoavaisuus ja taivaallisten hyödytys. Tämä nyt
yleensä. Erityiskohtiin taas mennen, oppii siinä tuntemaan uuden
syntymisen tarpeellisuuden, meidän omain töittemme riittämättömyyden,
Kristuksen vanhurskauden välttämättömyyden y.m. Sitä paitsi
oppii sellaisessa puhelussa tietämään, mitkä on katumus, usko,
rukous, kärsimys ja niin edespäin. Siinä myös tulee oman mielensä
virvoitukseksi tietämään, mitä Evankeliumin lupaukset ja lohdutukset
merkitsevät. Edelleen oppii sen kautta vastustamaan harhaluuloja,
puolustamaan totuutta ja opettamaan tietämättömiä.
_Uskollinen_: Aivan oikein, ja ilahduttava on kuulla teiltä tällaisia
asioita.
_Liukaskielinen_: Voi sentään! Tiedon puute näissä asioissa juuri
onkin syynä siihen, että niin harva käsittää uskon välttämättömyyttä
ja armon töitten tarpeellisuutta sielussansa iankaikkisen elämän
saamiseksi. Tiedottomina he elävät lain töissä, joilla ei kukaan
millään muotoa voi taivaan valtakuntaan päästä.
_Uskollinen_: Mutta, sallikaa sanoani, tällaisten taivaallisten
asiain tunteminen, sehän on Jumalan lahjaa. Ei kukaan tule siihen
omalla ponnistuksellaan eikä pelkällä puhelemisella.
_Liukaskielinen_: Sen tiedän vallan hyvin, ett'ei ihminen mitään
taida ottaa, ellei sitä anneta hänelle taivaasta. Kaikki tulee
armosta eikä töitten tähden. Sen voisin todistaa sadoilla kohdilla
raamatusta. [Joh. 3: 27]
_Uskollinen_: No niin, mutta minkäs asian me nyt tällä kertaa
panisimme keskustelun pohjaksi?
_Liukaskielinen_: Minkä vaan tahdotte: minä olen altis puhumaan
taivaallisista asioista ja maallisista asioista; lain alalta ja
evankeliumin alalta; korkeista asioista jokapäiväisistä; menneistä
ja tulevaisista; oleellisista ja satunnaisista, -- otaksumalla
nimittäin, että tuosta kaikesta on oleva meille hyötyä.
Tämä oli Uskollisen mielestä ihmeellistä. Hän astui Kristityn
luo, joka tällä välin oli kulkenut yksinänsä, ja virkkoi hänelle
hiljaisella äänellä: "Siitäpä saatiin kelpo toveri matkalle! Hänestä
tulee erinomainen vaeltaja."
Kristitty myhähti kuivasti ja sanoi: "Tuo mies, johon te niin olette
ihastunut, viepi puheillansa harhaan monet kymmenet, jotka eivät
häntä tunne."
_Uskollinen_: Tunnettekos te sitten hänet?
_Kristitty_: Minäkö? Tunnen hänet paremmin kuin hän tuntee oman
itsensä.
_Uskollinen_: Mikäs hän sitten oikeastaan on? Sanokaas!
_Kristitty_: Hänen nimensä on Liukaskielinen. Hän asuu meidän
kaupungissa hänkin. Kumma, että hän teille on niin outo, vaikka
suurihan se meidän kaupunki tosin on.