Tämän laakson päässä alkoi toinen, nimeltä _Kuoleman Varjon_ laakso.
Kristityn piti kulkea sen kautta, sillä juuri sen keskitse kävi tie
Taivaalliseen Kaupunkiin. Ylen on syrjäinen paikka tämä laakso.
Profetta Jeremias sanoo, että se on korpi, autia ja erämaa, kuiva
ja kuoleman varjon maa, se maa, jossa ei yksikään ihminen vaeltanut
(paitsi Kristittyä) eikä asunut. [Jer. 2: 6]
Tässä laaksossa joutui Kristitty vielä pahempaan pulaan kuin taistelu
Apollyonin kanssa olikaan, niinkuin seuraavasta saatte nähdä.
Minä näin unessani, että Kristitty, saavuttuansa Kuoleman Varjon
laitaan, kohtasi kaksi miestä, niitten lapsia, jotka olivat luvatun
maan saattaneet pahaan huutoon. He kulkivat kiireissään takaisin
päin, ja Kristitty puhutteli heitä näin [4 Mos. 13: 33]:
_Kristitty_: Minne te olette matkalla?
Miehet: Takaisin, takaisin. Ja tehkää tekin niin, jos henkenne ja
rauhanne ovat teille kalliita.
_Kristitty_: Miksikä niin?
_Miehet_: Miksikö niin? Me kuljimme samaa tietä kuin tekin nyt ja
menimme niin pitkälle kuin rohkeus myöten antoi, mutta vähällä oli
palajaminen jäädä sikseen, sillä jos vielä hiukan kauemmas olisimme
menneet, niin emme nyt olisi tässä teille tietoja tuomassa.
_Kristitty_: Mutta mitäs teille tapahtui?
_Miehet_: Voi, me olimme jo melkein astuneet Kuoleman Varjon
laaksoon, mutta kaikeksi onneksi katsoimme eteemme ja huomasimme
hyvissä ajoissa vaarat.
_Kristitty_: Mutta mitäs te näitte?
_Miehet_: Mitäkö näimme? Näimme itse laakson, pilkkoisen pimeän,
rotkoissa siellä aaveita, liekkiöitä ja lohikäärmeitä. Laaksosta
kuului niinikään lakkaamatonta parkumista ja voivotusta, niinkuin
olisi siellä ollut ihmisiä sanomattomassa kurjuudessa, tuskain ja
kahleitten kytkyissä, ja laakson yli riippuu mieltä masentavia
hämmästyksen pilviä. Kuolemakin kaikkialla levittää siipiänsä sen
yli. Sanalla sanoen, se on kauttaaltaan kamala tienoo, jossa ei
yhtään järjestystä ole. [Jes. 13: 21,22, Job. 3: 5, Job. 10: 22]
_Kristitty_: Muuta en teidän puheestanne ymmärrä kuin sen, että tämä
tie on minun tieni toivottuun satamaan. [Jer. 2: 6]
_Miehet_: Olkoon se vaan sinun tiesi; me emme sitä aio käydä.
He läksivät, ja Kristittykin jatkoi matkaansa, mutta yhä vieläkin
paljas miekka kädessä, hyökkäyksiä peljäten.