Silloin sanoi _Rakkaus_ Kristitylle: "Onko teillä perhettä? Oletteko
nainut mies?"
_Kristitty_: On minulla vaimo ja neljä pientä lasta.
Rakkaus: Miks'ette tuonut heitä mukananne?
Kristitty rupesi silloin itkemään ja sanoi: "Voi, kuinka mielelläni
sen olisin tehnytkin, mutta kaikki he niin kovin vastustivat lähtöäni
tälle matkalle."
_Rakkaus_: Mutta teidän olisi pitänyt puhua heille ja koettaa
osoittaa heille, mikä vaara heitä uhkaa, jos jäljelle jäävät.
_Kristitty_: Niinpä teinkin ja kerroin heille, mitä Jumala oli
minulle ilmoittanut meidän kaupunkia uhkaavasta turmiosta. Mutta minä
olin heidän silmissänsä niinkuin se, joka leikkiä laskee, eivätkä he
minua uskoneetkaan. [1 Mos. 19: 24]
_Rakkaus_: Rukoilittekos Jumalalta siunausta kehoituksillenne?
_Kristitty_: Rukoilin ja hartaasti rukoilinkin, sillä tietäkäät, että
vaimoni ja lapseni ovat minulle ylen kalliita.
_Rakkaus_: Mutta sanoittekos heille, kuinka te itsekin murehditte ja
pelkäätte uhkaavaa turmiota? Olihan kaiketi tuo turmio kyllä selvänä
silmienne edessä?
_Kristitty_: Sanoin myötääni ja monistellen. Lukivathan he minun
pelkoni kasvoistani ja kyyneleistäni; näkiväthän he, kuinka minä
tuskasta vapisin, kauhistuessani turmiota, joka meidän päämme päällä
häilyi, mutta ei mikään voinut heitä saada lähtemään mukaani.
_Rakkaus_: Mutta millä he sitten itseänsä estelivät?
_Kristitty_: Vaimoani pelotti luopuminen tästä maailmasta, ja lapseni
olivat kiinni nuoruuden mielettömissä huvituksissa. Yhdellä oli yksi
syy, toisella toinen, ja niin he jättivät minut yksinäni vaeltamaan.
_Rakkaus_: Mutta etteköhän te omalla turhamaisella elämällänne tehnyt
tyhjäksi niitten sanojenne vaikutusta, joilla kehoititte heitä
tulemaan kerallanne?
_Kristitty_: Enhän minä osaa elämätäni kiitellä, sillä monta
puutetta kyllä itsessäni tiedän olevan. Tiedän senkin, että ihminen
saattaa teoillansa kumota kaiken sen hyvän, mitä hän vakuuttavilla
todistuksilla on koettanut lähimmäisessänsä aikaan saada. Sen minä
kumminkin saatan sanoa, että koetin kaikin tavoin karttaa antamasta
heille millään sopimattomalla teolla aihetta vastenmielisyyteen
tätä retkeä kohtaan. Siitäpä syystä juuri he sanoivat minun olevan
turhantarkan ja kieltäytyvän heidän tähtensä sellaisesta, mitä he
eivät pahana pitäneet. Niin, saatanpa senkin sanoa: jos he minkään
minussa huomasivat heille esteitä eteen panevan, niin oli se se,
että niin huolellisesti vältin tekemästä syntiä Jumalaa vastaan ja
vääryyttä naapuriani kohtaan.
_Rakkaus_: Niinpä niinkin: Kain vihasi veljeänsä, koska hänen omat
työnsä olivat pahat, mutta hänen veljensä vanhurskaat. Ja jos vaimosi
ja lapsesi näistä syistä sinuun pahenivat, niin ovat he osoittauneet
mahdottomiksi hyvään, ja sinä olet sielusi heidän verestänsä
vapahtanut. [l Joh. 3: 12, Hebr. 3: 19]