Senjälkeen näki _Ymmärrys_ hyväksi tehdä hänelle muutamia kysymyksiä
ja halusi niihin vastausta.
_Ymmärrys_: Ettekö välistä muistele kotimaatanne, josta tullut olette?
_Kristitty_: Kyllä, mutta suurella häpeällä ja inholla. Jos
todellakin olisin kaihonnut maata, josta lähtenyt olen, niin olisin
kyllä saanut tilaisuutta palajamaan takaisin, mutta nyt minä pyrjin
parempaan kotimaahan, nimittäin taivaalliseen. [Hebr. 11: 14-16]
_Ymmärrys_: Mutta ettekö vielä kanna kerallanne jotain sellaista,
mistä ennen olitte kiinni riippunut?
_Kristitty_: Kyllä, mutta aivan vastoin tahtoani, liiatenkin
sydämessä lihallisia ajatuksia, jotka sekä maanmiehilleni että
itsellenikin olivat niin mieluisia, ne tuovat minulle pelkkää tuskaa,
ja jos ne vaan oman valintani varassa olisivat, niin kokonaan ne
karkoittaisin pois, mutta juuri kuin olen tekemäisilläni sitä, mikä
paras on, silloin se, kuin pahin on, minussa asuu. [Rom. 7]
_Ymmärrys_: Eikö tunnu välistä, ikäänkuin jo olisitte voittanut sen,
mikä toisin vuoroin taas saattaa teidät neuvottomaksi?
_Kristitty_: Kyllä, vaikka ylen harvoin. Mutta kultaisia hetkiä ne
minulle ovat, jolloin sellaista sattuu.
_Ymmärrys_: Muistatteko, millä tavoin te huomaatte saavanne välistä
kiusauksista voiton?
_Kristitty_: Se tapahtuu, muistellessani, mitä minä ristin juurella
näin; se tapahtuu, silmäillessäni kirjattua nuttuani; se tapahtuu,
katsellessani kirjoitusta, jota povellani kannan; ja silloinkin se
tapahtuu, kun mieleni palaa, ajatellessani, minne olen matkalla.
_Ymmärrys_: Ja mikäs teidät saattaa sellaisella kaipauksella
vaeltamaan Sionin vuorelle?
_Kristitty_: Mikäkö? Siellähän toivon saavani nähdä elossa Hänet,
joka kuolleena ristillä riippui. Siellä toivon pääseväni kaikesta
siitä, mikä minua hamaan tähän päivään asti on kiusannut. Siellä,
sanotaan, siellä ei enää kuolemata ole, ja siellä saan elää niitten
kanssa, jotka minulle rakkaimpia ovat. Ja, totta puhuen, minä
rakastan Häntä, sillä Hän on minut taakastani päästänyt, ja minä
olen väsynyt sisälliseen sairauteeni. Mielelläni minä olisin siellä,
missä ei minua enää kuolema kohtaa, niitten kanssa, jotka lakkaamatta
huutavat: Pyhä, pyhä, pyhä! [Jes. 25: 8, Ilm. 21: 4]