Sitten minä näin heidän kaikkien lähtevän liikkeelle. Kristitty se
vaan astui edellä eikä enää puhellut muuta kuin itsekseen, väliin
huokaillen, väliin lohdullisesti. Usein hän myös luki kirjoitusta,
jonka yksi noista loistavista olennoista oli hänelle antanut, ja se
virkisti häntä.
Minä näin sitten heidän kaikkien kulkevan, kunnes saapuivat
_Vastuksien mäen_ alle, jossa oli lähde. Samassa paikassa oli myös
kaksi muuta tietä, paitsi sitä, joka tuli suoraan portilta päin:
toinen läksi kiertämään mäkeä vasemmalta, toinen oikealta. Kaita tie
kulki suoraan mäelle. Sen rinnettä nouseminen on nimeltänsä _Vastus_.
Kristitty astui lähteen luo, joi siitä virkistykseksensä ja läksi
sitten nousemaan ylös mäkeä, sanoen [Jes. 49: 10]:
Mäen jyrkänkin yl' aion käydä tän,
Vaikk' ois se vastuksia täynnähän.
Tää tie se elämän on tie, sen näin;
Siis, sydän, mielin rohkein rientämään!
Tie suora paremp' on, jos vaikeekin,
Kuin kiertotie, mi viepi vaivoihin.
Nuo toiset kaksi tulivat mäen alle hekin, mutta nähtyänsä mäen olevan
jyrkän ja korkean ja huomattuansa siellä kaksi muutakin tietä sekä
arvellen näitten varmaankin mäen toisella puolella jälleen yhtyvän
siihen tiehen, jota Kristittykin oli lähtenyt astumaan, päättivät he
poiketa näille teille. Toinen näistä teistä oli nimeltään _Vaara_,
toinen _Turmio_. Ja niinpä heistä toinen kääntyi Vaaran tielle, joka
vei suurelle salolle; toinen kääntyi suoraa päätä Turmion tielle, ja
se vei hänet avaralle kedolle, joka oli täynnä synkkiä vuoria. Siellä
hän kompastui ja lankesi eikä sen koommin enää noussutkaan.