Siihen he eivät paljoa vastanneet; käskiväthän vaan hänen pitämään
huolta itsestänsä. Sitten minä näin heidän lähtevän kulkemaan,
tietänsä kunkin, sen enempää toisistansa välittämättä. Sen verran
nuo kaksi miestä vaan Kristitylle sanoivat, että kyllä he luulevat
noudattavansa lakia ja sääntöjä yhtä tunnollisesti kuin hänkin.
"Emmekä siis ymmärrä", sanoivat he, "minkä puolesta sinä olet
toisenlainen kuin mekään, ellethän tuohon nuttuusi nähden, jonka
kaiketikin joku naapureistasi sinulle antoi, alastomuutesi häpeätä
peittääksesi."
_Kristitty_: Laki ja säännöt eivät teitä pelasta, kosk'ette oven
kautta sisälle käyneet. Mitä taas nuttuuni tulee, niin sen minä sain
sen paikan Herralta, johon matkalla olen, ja sain, niinkuin sanoitte,
alastomuuttani peittääkseni. Ja minä kannan sitä merkkinä hänen
suosiostansa minua kohtaan, sillä ennen ei ollut ylläni kuin ryysyjä
vain. Ja sitä paitsi, tällä tapaa minä itseäni matkalla lohduttelen:
kaupungin portille tullessani, on Herra minut otolliseksi katsova,
koskapa Hänen nuttunsa on minun ylläni, se nuttu, jonka Hän itse
antoi minulle sinä päivänä, jolloin Hän ryysyt minun päältäni riisui.
Lisäksi on minulla vielä merkki otsassani, jota te kukaties ette ole
huomanneet, mutta jonka muuan Herrani läheisimmistä uskotuista siihen
painoi sinä päivänä, jolloin taakka harteiltani putosi. Kerronpa
vielä, että minulle annettiin sinetillä varustettu kirjoitus, jota
minun piti lohdutuksekseni lukea, tietä kulkiessani. Ja se minun
käskettiin näyttää Taivaan portilla, jolloin minutkin sisälle
päästetään. Kaikki tämä, pelkään mä, puuttuu teiltä ja puuttuu siitä
syystä, ett'ette ole portin kautta tielle käyneet. [Gal. 2: 16]
Tähän he eivät mitäkään vastanneet. He vain katsahtivat toisiinsa ja
nauroivat.