Selittäjä saattoi hänet linnan portille, ja, katso, siellä oli suuri
ihmisten paljous, ikäänkuin pyrkimässä linnaan, mutta uskaltamatta
astua sisään. Vähän matkan päässä portista istui muuan mies pöydän
takana, kirja ja mustetolppo edessään, kirjaan merkitsemässä
sisäänpyrkijäin nimiä. Portille vievällä tiellä näki hän myös
useampia, aseilla varustettuja miehiä tietä vartioimassa, valmiina
tekemään jokaiselle sisäänpyrkijälle niin paljon vahinkoa ja pahaa
kuin suinkin voivat. Nyt joutui Kristitty hiukan hämille. Kaikkien
siinä hämmästyneinä peräytyessä, peljäten tuota aseellista joukkoa,
näki Kristitty vihdoin erään miehen, ryhdiltänsä uljaan, tulevan sen
luokse, joka istui kirjoittamassa, ja sanovan: "Merkitkäät minun
nimeni kirjaan, herra!" Sen sanottuansa hän veti miekkansa, pani
kypärin päähänsä ja hyökkäsi ovea kohti aseellisten miesten päälle,
jotka hurjalla vimmalla rupesivat taistelemaan hänen kanssaan, mutta
siitä säikkymättä mies iski ja sivalteli miekallansa voimainsa takaa.
Ja niinpä hän, monta haavaa itse saatuansa ja haavoja niihinkin
lyötyänsä, jotka -- estellä koettivat, raivasi vihdoin tien itselleen
heidän lävitsensä ja tunkeusi linnaan. Silloin kuului mielihyvän
huutoja sekä niiltä, jotka sisässä olivat, että niiltäkin, jotka
linnan harjalla kävelivät [Ap. 14: 22]:
Käy vieras, sisään saa; Sua ikikunnia odottaa.
Hän astui sisään ja puetettiin samallaisiin vaatteisin kuin muillakin
oli. Silloin myhähti Kristitty, sanoen: "Luulenpa kuin luulenkin
tietäväni, mitä tämä merkitsee."