Sitten minä näin unessani Selittäjän ottavan Kristittyä kädestä ja
vievän hänet erääsen paikkaan, missä tuli paloi muurin seinuksella,
ja joku lakkaamatta kaatoi vettä valkeaan, sitä sammuttaaksensa,
mutta yhä korkeammalle ja yhä kuumempina vain liekit leimusivat.
"Mitäs tämä on?" kysyi Kristitty.
_Selittäjä:_: Tämä tuli on Armon työtä, mikä on vireille pantu
sydämessä. Se, joka siihen vettä kaataa, sammuttaakseen ja
tukauttaakseen sitä, on Perkele, mutta miksikä tuli sittenkin,
niinkuin huomaat, yhä korkeammalle ja kuumempana leimuaa, siihen olet
pian näkevä syyn.
Sen sanottuansa, Selittäjä vei hänet muurin toiselle puolelle.
Siellä oli mies, kädessänsä öljyastia, josta hän salaisesti, mutta
yhtämittaa vuodatti öljyä tuleen.
_Kristitty_: Mitäs tämä tietää?
_Selittäjä:_: Se on _Kristus_, joka armon öljyllä lakkaamatta
ylläpitää sydämessä jo kerran aloitettua työtä. Ja tällä keinoin
hänen kansansa sielut, perkeleen töistä huolimatta, kumminkin Hänen
armoonsa tyytyvät. Ettäs näit miehen seisovan muurin takana tulta
ylläpitämässä, niin opi siitä, että kiusatun ihmisen on vaikea
huomata, kuinka tämä armon työ sielussa jatkumistaan jatkuu. [2 Kor.
12: 9]
Taas minä näin Selittäjän ottavan häntä kädestä ja saattavan hänet
miellyttävään paikkaan, jossa oli komea linna, kaunis katsella. Sen
nähtyään Kristitty ihastui suuresti. Hän katsoi myös ylös linnan
harjalle: siellä käveli ihmisiä, kokonaan kultaisissa vaatteissa.