Selittäjä vastasi: "Kotiopettaja tahtoi, että hän odottaisi parhaita
tavaroitansa ensi vuoden alkuun, mutta Himo tahtoo saada kaikki nyt
jo. Maltti suostuu odottamaan."
Minä näin silloin jonkun tulevan Himon luokse, mukanansa säkillinen
kalliita tavaroita, ja tyhjentävän sen hänen jalkainsa juureen. Himo
otti ne ylös ja riemuitsi niistä, samalla pilkallisesti naurahdellen
Maltille. Mutta ei aikaakaan, niin jo oli Himo tuhlannut kaikki
tavaransa, eikä jäljellä ollut enää muuta kuin repaleita.
Silloin sanoi Kristitty Selittäjälle: "Selittäkääpäs minulle tämä
asia tarkemmin."
_Selittäjä:_: Nämä kaksi lasta ovat kuvauksia: Himo on tämän ja
Maltti tulevaisen maailman lapsi. Niinkuin näit, tahtoo Himo saada
kaikki nyt, tänä vuonna, se on: _tässä_ maailmassa. Niinhän ne tämän
maailman lapset tahtovat saada kaiken hyvän nyt jo; he eivät jaksa
odottaa onnensa osuutta ensi vuoteen, se on: _tulevaan_ maailmaan.
Sananparsi "parempi pyy pivossa kuin kaksi katolla" on heistä
suuremman-arvoista kuin kaikki jumalalliset todistukset tulevaisen
maailman aarteista. Mutta Himo, niinkuin huomasit, kulutti tavaransa
ennen pitkää, eikä ole hänellä enää kuin repaleet jäljellä. Ja niin
käy kaikkien sellaisten tämän maailman lopulla.
_Kristitty_: Minä huomaan nyt, että Maltti on ollut ymmärtäväisempi
monessakin kohden: ensinnäkin, koska hän ottaa odotellakseen
kalliimpia aarteita, ja toiseksi, koska hänellä on oleva riemu niistä
silloin kuin toisella ei enää ole kuin repaleita jäljellä.
_Selittäjä:_: Niinpä niinkin, ja sopii siihen vielä lisätä, että
tulevan maailman ihanuus ei milloinkaan katoo, mutta nämä nykyiset
ne äkisti menevät. Syyttä suottapa siis Himo Maltille nauroi, koska
muka oli kalliit tavaransa ensiksi saanut. Paljoa enemmän olisi
Maltilla ollut syytä nauraa Himolle sentähden, että hän saa aarteensa
viimeiseksi, sillä ensimmäisen pitää antaa sija viimeiselle, koskapa
viimeinen tarvitsee aikaa tullakseen. Viimeinen ei enää sijaa
kellenkään tee, sillä sen perästä ei enää mitään tule. Ken siis
osansa ensiksi saa, se tarvitsee aikaa sitä käyttääksensä; mutta ken
osansa viimeiseksi saa, siltä ei koskaan lopu. Siksipä sanottiin
rikkaalle miehelle: "Sinä sait sinun hyvääs elämässäs, niin myös
Latsarus pahaa; mutta nyt hän lohdutetaan ja sinä vaivataan." [Luuk.
16: 25]
_Kristitty_: Minä huomaan nyt, ett'ei ole parhainta pyrkiä nykyisten
perään, vaan odottaa tulevaisia.
_Selittäjä:_: Totta puhut, sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta
näkymättömät iankaikkisia. Mutta vaikka niin on, ovat nykyiset ja
lihallinen himo meissä niin läheisiä naapuruksia ja taas tulevaiset
ja lihallinen mieli niin outoja toisilleen, että edelliset äkkiä
solmivat ystävyyden liiton, jota vastoin jälkimmäiset pysyvät kaukana
toisistansa. [2 Kor. 4: 18]