Siten jäi Kristitty yksinänsä reuhtomaan Epäröimisen Suossa. Hän
alkoi kumminkin ponnistella sitä suon laitaa kohti, joka oli
kau'impana hänen kotitalostansa ja antoi ahtaalle portille päin,
mutta ylös hän ei taakaltansa sittenkään päässyt. Silloin minä näin
unessani erään miehen, _Apu_ nimeltänsä, astuvan hänen luokseen ja
kuulin hänen kysyvän Kristityltä, mitä hän siinä tekee.
"Herra", sanoi Kristitty, "muuan mies, Evankelista nimeltään, ohjasi
minut tälle tielle. Hän neuvoi minua käymään tuolle portille,
välttääkseni tulevaista vihaa. Sitä kohti kalkeissani minä vajosin
tähän."
_Apu_: Miks'et ottanut askeleistasi vaaria? Kristitty: Pelko ahdisti
minua niin ankarasti, että minä poikkesin oikotielle ja vajosin.
_Apu_: Ojenna kätesi minulle.
Kristitty ojensi hänelle kätensä, ja Apu veti hänet ylös, asetti
hänet lujalle maaperälle ja käski hänen kulkea edelleen. [Ps. 40: 2]
Silloin, minä astuin sen miehen luokse, joka oli Kristityn vetänyt
ylös, ja sanoin: "Herra, koska kerran tämä tie viepi Turmion
kaupungista tuolle portille, niin miksikä ei ole tätä tasankoa
laitettu kuntoon, jotta poloiset vaeltajat turvallisemmin voisivat
perille päästä?"
Hän vastasi: "Tämä mutainen suo on sellainen, ett'ei sitä voi kuntoon
laittaa, siihen kun lakkaamatta laskee se rupa ja ruuhka, mikä
synnintuntoa seuraa. Siksipä sitä sanotaankin Epäröimisen Suoksi. Kun
näet syntinen on herännyt näkemään turmiollisen tilansa, niin nousee
hänen sieluunsa kaikenlaista pelkoa ja epäilystä ja huolettavia
huomioita. Kaikki ne keräytyvät yhteen ja valuvat tähän paikkaan.
Siinä syy, miksi maaperä tässä on niin pahaa."
"Ei ole Kuninkaan tahto se, että tämä paikka yhä näin pahana pysyisi.
Hänen Majesteetinsa päällysmiesten johdolla ovat Hänen työmiehensä
jo seitsemättätoista sataa ajast'aikaa [Muistettakoon, että
ensimmäinen painos tätä teosta ilmestyi v. 1678] työskennelleet tällä
maatilkulla, koettaen saada sitä korjatuksi. Ja onpa, mikäli minä
tiedän, tähän vedetty, vähintänsä kaksikymmentä tuhatta kuormallista.
Niin, miljonittain on siihen tuotu terveellisiä opetuksia pitkin
aikaa ja kaikilta haaroin Kuninkaan aluetta, ja niitten mielestä,
jotka asian tuntevat, nämä ovatkin kaikkein parhaimpia aineksia
maaperän lujittamiseksi. Mutta vaikka siinä on kaikki voitavat tehty,
niin Epäröimisen Suo se sittenkin on, ja sellaisena se pysyy."
[Jes. 35: 3, 4]
"Lainsäätäjäin johdolla on kyllä pantu hyviä ja lujia porrassiltoja
aivan tämän suon keskitse, mutta väliin, säitten muuttuessa,
laskee siihen lokaa ylen runsaasti. Silloin noita siltoja tuskin
erottaa. Ja vaikka erottaisikin, niin saattaa ihmisillä ruveta päätä
pyörryttämään, ja silloin he astuvat harhaan ja tahraavat itsensä,
vaikka siltoja kyllä olisi. Portin tuolla puolen on maaperä lujaa."
Nyt minä näin unessani Taipuvaisen tähän aikaan palanneen kotiinsa.
Naapurit tulivat häntä tervehtimään, ja siinä muutamat sanoivat häntä
viisaaksi mieheksi, koskapa oli tullut takaisin; muutamat moittivat
häntä mielettömäksi, kun oli Kristityn keralla antautunut vaaroille
alttiiksi; muutamat pilkkasivat hänen pelkurimaisuuttansa, sanoen:
"kun kerran uhkayritykseen ryhtyy, niin kehno se, ken vähiä vastuksia
säikähtää". -- Ja siinä nyt istui Taipuvainen heidän joukossaan alla
päin. Mutta vihdoin hän rohkaisi mielensä, ja silloin läksi puhe
käymään uutta suuntaa, ja he rupesivat pilkkaamaan Kristitty parkaa
hänen selkänsä takana.
Sen verran nyt Taipuvaisesta.