_Itsepäinen: Ole jo tuossa kirjoinesi! Tuletko meidän kera takaisin
vai etkö?_
_Kristitty_: En, en tule, sillä jo olen käteni auraan laskenut [Luk.
9: 62].
_Itsepäinen_: Lähde pois, naapuri Taipuvainen! Käännytään takaisin
ja mennään kotia ilman häntä. On niitä vaan olemassa sellaisia
kieropäisiä hupsuja, että jos heidän päähänsä joku houre pistää, niin
silloin he mielestänsä ovat viisaammat kuin seitsemän muuta, joilla
on edes järkeviä syitä tekoihinsa.
_Taipuvainen_ virkkoi silloin: Älä pilkkasanoja puhu! Jos se on
totta, mitä tämä hyvä Kristitty tässä puhuu, niin silloin hän
tavoittelee parempata kuin mitä meillä on. Sydämeni olisi taipuvainen
lähtemään naapurini kanssa.
_Itsepäinen_: Kuinka? Yhä siis hupsuja lisää! Otahan toki
neuvoni varteen ja käy kanssani takaisin. Ties minne tuollainen
sairasmielinen mies meidät viekään! Käy takaisin, käy takaisin ja ole
ymmärtäväinen.
_Kristitty_: Tule vainenkin naapuri Taipuvaisen kanssa. Paljo
on saavutettavissa sellaista, mistä jo olen puhunut, ja paljo
ihanampaakin vielä. Elles minua usko, niin lue tästä kirjasta, ja
katso, kaikki mitä siinä sanotaan, se on todeksi vahvistettu Hänen
verellänsä, joka sen tehnyt on. [Hebr. 13: 20, 21]
_Taipuvainen_: No niin, naapuri Itsepäinen, alanpa jo olla
tehtävästäni selvillä. Mieleni tekee lähteä tämän kunnon miehen
mukana yhdessä yrittämään. Mutta, toveri hyvä, tiedätkös tietä sinne,
johon halajat päästä?
_Kristitty_: Muuan mies, Evankelista nimeltään, neuvoi minua
kiiruhtamaan pienelle portille tuolla edessäpäin. Siellä meille
osoitetaan tie.
_Taipuvainen_: Lähdetään sitten, hyvä naapuri.
Ja he läksivät kahden.
_Itsepäinen_: Minäpä palajan kotisijoilleni takaisin. En huoli olla
tuollaisten harhateille häipyneitten huimapäitten seurassa.
Itsepäisen käännyttyä takaisin, minä näin Kristityn ja Taipuvaisen
astuvan yhdessä ketoa pitkin. Ja näin he siinä haastelivat keskenänsä:
_Kristitty_: Miltä tuntuu nyt, naapuri Taipuvainen? Mieleni on hyvä,
että päätit lähteä minun kanssani. Jos Itsepäinenkin olisi tuntenut,
niinkuin minä, kuinka mahtavaa ja kauhistavaista se on, mikä
silmiltämme vielä on kätkössä, niin ei hän olisi niin keveästi meille
selkäänsä kääntänyt.
_Taipuvainen_: Kuulepas, naapuri hyvä! Koska nyt olemme kahden
kesken, niin sanos: mitä me oikeastaan olemme lähteneet hakemaan, ja
mitenkä me sen saavutamme?
_Kristitty_: Yhtä vähän sitä ymmärrykselläni käsitän, kuin
kielellänikään kykenen lausumaan, mutta koska nyt kerran tietää
halajat, niin luen sinulle tästä kirjastani.
_Taipuvainen_: Luuletko, että se on täyttä totta, mitä kirjassasi
sanotaan?
_Kristitty_: Luulen niinkin, sillä sen on tehnyt Hän, joka ei voi
valhetella. [Tit. 1: 2]
_Taipuvainen_: Hyvä se. Mitäs se sitten on?
_Kristitty_: Asuinsija valtakunnassa, jolla ei ääriä ole, ja
loppumaton elämä meidän elää siinä. [Jes. 45: 17, Joh. 10: 27-29]
_Taipuvainen_: Sepä hyvä. Mitäs muuta?
_Kristitty_: Siellä meille annetaan kunnian kruunu ja vaatteet,
joissa loistamme kuin aurinko taivaan kannella. [2 Tim. 4: 8]
_Taipuvainen_: Se on ihanata. Ja mitä muuta? [Ilm. 3: 4, Mat. 13: 43]
_Kristitty_: Siellä ei enää ole itkua eikä valitusta, sillä sen
paikan hallitsija on pyyhkivä kaikki kyynelet silmistämme. [Jes. 25:
8, Ilm. 7: 16, 17; 21: 4]
_Taipuvainen_: Ja kenenkä seurassa saamme siellä olla?
_Kristitty_: Serafien ja Kerubien, sellaisten olentojen, joita
katsellessasi silmiäsi häikäisee. Ja siellä saat kohdata tuhansia
ja taas tuhansia, jotka ennen meitä ovat sinne menneet. Eikä heistä
kenkään mitään pahaa kellekään tee, vaan kaikki he vaeltavat
rakkaudessa ja pyhyydessä, seisoen Hänen edessänsä iankaikkisessa
suosiossa. Sanalla sanoen, siellä saamme nähdä vanhimmat kultaisine
kruunuinensa; siellä saamme nähdä pyhät neitseet, kultakantelet
käsissä; siellä saamme nähdä ne, jotka maailma on palasiksi silponut,
polttanut, petojen raadeltaviksi heittänyt, vesiin hukuttanut siitä
syystä, että olivat julki tuoneet rakkautensa sen paikkakunnan Herraa
kohtaan. Siellä he autuaina asuvat, puettuina kuolemattomuudella,
niinkuin vaatteella. [Jes. 6: 2, 1 Tess. 4: 16, 17, Ilm. 4: 4, Ilm.
14: 1-5, Joh. 12: 25, 2 Kor. 5: 2-4.]
_Taipuvainen_. Sydän riemuitsee jo tätä kuullessakin. Mutta onko tämä
saavutettavissa? Mitenkä me pääsemme osallisiksi siitä?
_Kristitty_. Herra, sen seudun valtias, on sen ilmoittanut tässä
kirjassa. Ja tämä on sen ydin: Jos me sitä vilpittömästi halajamme,
niin Hän antaa sen meille ilman hintaa. [Jes. 55: 1, 2, Joh. 6: 37,
7: 37, Ilm. 21: 6; 22: 17]
_Taipuvainen_: Niin, naapuri, iloinen minä olen, tätä kuullessani.
Tule, käykäämme kiirein askelin.
_Kristitty_: Minä en tältä taakaltani jaksa kulkea niin joutuisasti.