He vastasivat: "Me tahdomme kehoittaa sinua palajamaan meidän
kanssamme."
Mutta hän sanoi: "Se on mahdotonta. Te asutte _Turmion_ kaupungissa,
missä minäkin olen syntynyt. Niin on asianlaita, sen kyllä näen.
Ja jos te siellä ennemmin tai myöhemmin kuolette, niin vaivutte te
hautaakin alemmas siihen paikkaan, joka tulessa ja tulikivessä palaa.
Malttakaat mielenne, hyvät naapurit, ja lähtekäät minun kerallani."
"Mitenkä?" sanoi Itsepäinen. "Hyljätäkö ystävät ja kaikki kotoiset
ilot?"
"Niin juuri", sanoi _Kristitty_, -- se näet oli miehen nimi -- "sillä
tuota kaikkea ei sovi verrata pieneenkään osaan sitä nautintoa, jota
minä olen lähtenyt etsimään. Ja jos mielitte minun kanssani käydä,
niin saavutatte saman kuin minäkin, sillä siellä, minne minä menen,
on runsaasti ja yltäkyllä. Tulkaat, niin saatte nähdä, olenko totta
puhunut." [2 Kor. 4: 18, Luk. 15: 17]
_Itsepäinen_: Mitäs kaikkea sinä etsit, koskapa sen tähden hyljäät
koko maailman?
_Kristitty_: Minä etsin katoamatonta ja turmelematonta ja
saastuttamatonta perintöä. Se on taivaassa tallelle pantu ja
aikanansa niille annetaan, jotka ahkerasti sen perään pyrkivät. Niin
sanoo tässä kirjassa; lukekaat, jos tahdotte. [1 Piet. 1: 4, Hebr.
11: 16]