Karkulaiset vaarassa.
Zapoten ja hänen toverinsa, viestin viejän, tehtyä pitkän kierroksen
metsän lävitse, pääsivät he Huajapamiin johtavalle tielle. Heidän
aikomuksensa oli matkansa jatkaminen Huajapamiin, jossa arvelivat
hallitusystävällisen sotajoukon vielä oleilevan ja jossa luulivat
tapaavansa eversti Tres-Villas'en, jonka luokse tuo viestin viejä oli
lähetetty. Eipä entinen rosvo eikä hänen toverinsakaan aavistanut, että
he äsken olivat erinneet juuri tuosta everstistä.
-- Vahinko, muistutti viestin viejä, -- ett'emme kysyneet tuon herran
nimeä. Se oli joku ylhäinen, hallituksen joukossa palveleva upseri, sen
huomasin hänen virkapuvustansa.
-- Hoh, vastasi Zapote. -- Mitäpä hyötyä meillä hänen nimestänsä olisi?
Hän on hukassa, pelkään. On siis saman tekevä, mikä hänen nimensä on.
-- Kukapa tiennee, vastasi viestin viejä epäillen.
-- Se minua enin suututtaa, jatkoi Zapote, -- ett'emme voi tehdä
mitään hänen eduksensa. Nyt se ainakin on liian myöhäistä, ja
sitäpaitsi, Gaspar-hyväni, on meillä tätä nykyä täysi työ omaa tilaamme
ajatellessa. Me olemme vielä kaukana turvallisuudesta.
Molemmat miehet jatkoivat matkaansa, hiipien hiljaa ja varovasti
viidakon suojassa.
Tuskin kymmentä minuuttia oli kulunut, kun he taasen kuulivat metsää
samoelevien, don Rafaelia takaa-ajavien miesten äänet. Kumpikin
pysähtyi pensaiden muodostaman verhon taakse kuultelemaan. Syvän
äänettömyyden vallitessa he kuulivat oksien kahinan ja seuraavassa
silmänräpäyksessä he näkivät erään miehen vähän matkan päässä. Hän
kävi hiipivin askelin sekä tuliluikku kädessänsä, ja vähän jälkeenpäin
ilmestyi kaksi lisäksi ensiksimainitun takana. Kaikki kolme hiipivät
varovasti puulta puuhun, käyttäen puunrunkoja satunnaisena suojanansa
ja kurkistellen eteenpäin.
Yhdessä näistä miehistä huomasi Zapote vanhan tutun.
-- Halloo, Perico! hän huusi.
-- Kuka minua huutaa? kysyi Perico.
-- Minä... Juan el Zapote.
-- Mitä sinä siellä teet? Mistä sinä tulet?
-- Leiristä, vastasi Zapote; -- katteini on lähettänyt...
-- Vai niin, katteini siis tietää meidän ajavamme takaa erästä
hallituksen puoluelaista, joka on paennut metsään? Me olemme häntä koko
yön etsineet, mutta emme ole häntä vielä löytäneet.
Tässä silmänräpäyksessä liittyi neljäs mies noihin kolmeen jo paikalla
olevaan. Zapoten ja viestin viejän onneksi olivat nämä neljä juuri se
ryhmä, joka ei vielä ollut tavannut leiristä tulleita ratsastajia, ja
he eivät siis tietäneet heidän vanhaa toveriansa, Zapotea, ajettavan
takaa karkulaisena.
-- Kuten sanottu, jatkoi Zapote, -- katteini on lähettänyt minut
eräälle asialle toverini, tämän Gasparin kanssa, ja meillä on kova
kiire.
Ennenkuin menette, lausui yksi miehistä, -- sanokaa meille, oletteko
nähneet ketään?
-- Ketään? Ketä sitte? Hallituksen ystävääkö, jota te etsitte?
-- Niin, eversti Tres-Villasta.
-- Eversti Tres-Villasta! huudahtivat Zapote ja viestin viejä kuin
yhdestä suusta.
-- Erästä pitkää herraa, mustilla viikseillä ja puettu rakuunaupserin
virkapukuun.
Selitys sopi aivan tarkalleen siihen henkilöön, jonka Zapote ja Gaspar
vähää ennen olivat kohdanneet. He iskivät salaa silmää toisellensa.
-- Emme, vastasi sitten tuo entinen rosvo kuivasti, -- emme ole nähneet
emmekä kohdanneet ketään; mutta me hukkaamme aikaamme. Hyvästi!
-- Jumala kanssanne, vastasi Perico.
Jäähyväiset lausuttuansa poistui Zapote toverinensa astuskellen,
niinkauan kuin vielä olivat kapinoitsijain näkyvissä, mutta sitten
juosten kaikin voiminsa.
Päästyään niin kauaksi, ett'ei heidän enään tarvinnut takaa-ajamista
peljätä, heittäytyi Zapote nurmelle kovin alakuloisen näköisenä.
-- Mitä meidän nyt on tekeminen? kysyi Gaspar synkällä äänellä.
Zapote ei heti vastannut. Hän näytti olevan mietteisin vajonneena.
Äkkiä hän hypähti seisovallensa ja huudahti:
-- Eräs miete, oiva miete!
-- Ah, mikä sitten?
-- Kuulkaapa. Minä tunnen Del Vallen maakartanon piirittäjät, ja te
tunnette sen puollustajat. Sillä tavoin me voimme päästä sisään, ja
kerran sisään päästyämme otan viisikymmentä miestä mukaani ja pelastan
everstin.
-- Mutta jos hän sitä ennen joutuu vangiksi tahi tulee surmatuksi?
intti Gaspar.
-- Silloin koetamme vangita Arroyon. Olemmehan sitten kaikissa
tapauksissa ansainneet kunniallisen palkinnon.
-- Niin, lausui Gaspar, -- eversti voi kentiesi päästä viiran rannalla
olevaan bamburuohostoon, ja silloin me kentiesi voisimme hänet pelastaa.
-- Vähemmässä kuin kahdessa tunnissa voimme ennättää takaisin
apumiehinemme. He voivat helposti hyökätä ulos Del Vallesta nyt, kun
milt'ei kaikki piirittäjät ovat etsimässä. Pian, rientäkäämme joutuin
maakartanoon!