Vähitellen rupesi itäisellä taivaanrannalla kirkkaampi sarastus
näkymään, ja pilvet, jotka liihoittelivat näiden nöyrästi polvilleen
heittäytyneiden pään yli, alkoivat rusoittaa, joka ilmaisi pikaista
auringon nousua.
Sillävälin ei espanjalaisessa leirissä pidetty mitään kiirettä, sillä
sotaneuvottelussa päätetty päällekarkaus ei tulisi tapahtumaan ennen
kello kahtatoista päivällä.
Espanjalainen sotajoukko oli jaettu kolmeen prikaatiin, joiden milt'ei
voi sanoa olleen sijoitetun kolmeen eri leiriin. Ensimmäinen, jota
Regules komensi, oli lähinnä kaupungin valleja. Toinen, Bonavian oman
komennon alla, oli keskellä, ja kolmas, Caldelas'en johtamana, oli
jälkijoukkona.
Tämän järjestyksen johdosta joutuisi kaupungista hyökkäävä Trujano
otteluun Regules'en prikaatin kanssa, samalla kun vuorilta tuleva
Morelos suuntaisi hyökkäyksensä Caldelas'en prikaatia vastaan.
Eversti Tres-Villas komensi lähinnä Caldelas'ta, ja hänen telttansa oli
siis leirin perällä.
Yöllä oli hän ainoastansa hiukan nukkunut. Se toivon säde, joka
hänessä hetkeksi oli kajastanut, kesti ainoastansa vähän aikaa. Hänen
tavallinen alakuloisuutensa oli jälleen päässyt voitolle. Hänen
rakkautensa tulisuus sokaisi hänen arvostelukykyänsä, ja huolimatta
niistä lemmentodistuksia, joita Gertrudis hänelle oli antanut, koetti
hän vakuuttaa itseänsä, ett'ei tämä koskaan ollut häntä rakastanut.
Näiden ajatusten vaivaamana nousi hän aamurumpun ensimmäisellä
kutsumisella ylös unettomalta vuoteeltansa, käski satuloimaan hevosensa
ja ratsasti pois leiristä, toivoen ratsastamisen hänen ajatuksiansa
lieventävän.
Hän oli ratsastanut lähes kolme kilometriä leiristä, matkan pituutta
huomaamatta. Syvässä äänettömyydessä, joka häntä ympäröi, kuuli hän
äkkiä alussa hiljaisen, mutta sittemmin yhä paisuvan äänen. Tämä
herätti hänet heti unelmistansa ja pani hänet pysähyttämään hevosensa
sekä kuultelemaan.
Niillä monilla sotaretkillä, joita don Rafael oli tehnyt, oli hän
oppinut tuntemaan ne äänet, jotka ilmaisivat sotajoukon lähestymistä.
Tuo vitkallinen kavionkopse, kanunavaunujen etäinen ratina, hevosten
hirnunta ja sapelien kalina olivat hänelle varsin tuttuja ääniä sekä
ilmaisivat hänelle sotaväen tulemisen yhtä varmasti, kuin jos se olisi
kulkenut hänen näkyvissänsä.
Varmana siitä, että kuulemansa äänet tulivat jostakin kaupungin
avuksi rientävästä kapinoitsijajoukosta, ei eversti viivytellyt
silmänräpäystäkään, vaan kannusti hevostansa ja nelisti takaisin
leiriin, johon tultuansa hän heti nostatti hälytystä.