Kuten jo sanottu, pääsi Pekka kaupunkiin yhdellä ainoalla selkäsaunalla
ja sekin ainoa oli vielä lievänpuoleinen. Ahkerasti etsi hän nyt jo
Kaisaa ja niin oli hänkin siinä etsiessänsä osunut vaakaa ympäröivään
markkinajoukkoon. Hän oli saanut selvän asiasta, punnituttanut itsensä.
"Yhdeksänkymmentä kiloa!" tokasi joku numeroiden tuntija.
"Ka", raapasi Pekka niskaansa, oli jo ikäänkuin koko vaa'an kaikista
salaisuuksista perillä ja halutten näyttää muille viisaita, selitteli
hän jo asiaa noille kuin asian tuntija konsanaankin:
"Ei tää mikään erikoinen ihme ole", selitteli hän jo siunaileville
akoille jatkaen: "Tässä on ihan selvä peli: ... Tuossa on vaan reikä
rahaa varten ja muu meininki on siellä sisällä..."
* * * * *
Mutta nyt oli hän jo löytänytkin Kaisan ja lykki sen härkää
takapuolesta, kuten äsken hänen isänsä oli tehnyt. Mulli olikin nyt
kovin niskoitteleva. Pää väärällä, silmät muljollaan vain harasi
vastaan ja tuskin jaksoi Kaisa nyhtää sitä jälessänsä, vaikka Pekka
lykkäsi takaapäin täysin voimin.
Sillä vaakaa kohti he taas vaelsivat. Markkinaisia se Pekkakin tahtoi
Kaisullensa tarjota ja tämä vaakahan nyt oli ihan verestä.
* * * * *
Sitä markkina-hälyä! Koki Pekka toki siinä mullia peräpuolesta
lykkiessään jo toimittaa sitäkin sydämensä asiaa. Hän puheli:
"Ja mitä rippikouluun taas tulee niin..."
Ei tahtonut olla selvillä mitä sanoa. Mutta asian tärkeys vaati
rohkeutta ja hän ilmoittikin ylimalkaisin:
"Niin kuin tiedät niin se on jämpti!..."
Ei Kaisa sitä aivan selvästi ymmärtänyt: ei tiennyt tarkoittiko hän
sillä "jämtillä", että on jo päässyt ripille tai että varmasti pääsee.
Hän nyhti epätietoisena härkää. Nämä monet sulhasetkin tahtoivat
sotkea, kun ei tiennyt miten niitä toisiltansa salailisi. Pakkasi jo
aivan hermostuttamaan.
"Edestä jämpti ja takaa jämpti ja niinkuin jullinpäälle!" vahvistaa
toisteli Pekka entisellä ylimalkaisella.
"Vai mitä, Kaisa?"
"Ka", tapaili Kaisa kokien pitää silmällä, että ei vaan Leskinen ja
ukko Sikanen osuisi.
"Niin jotta pistetään vain ovi reikeliin ja munalukko päälle!" koki
Pekka jouduttaa asiaa.
"Vai mitä, Kaisa?"
"Tuo härän-jura!... Pahuus en paremmin sano!" käänsi Kaisa äkkiä
pulasta-pelastumistorailuksi. Härkä ynsistyi, alkoi jurata vastaan ja
kun Pekan täytyi silloin autella tavallista tukevammin, sotkeutui asia
Kaisan onneksi vielä tällä kertaa siihen.
* * * * *
Onnellisesti saapuivat he vihdoinkin vaakapaikalle.
"Se on tämmöinen laitos", selitti Pekka sinne tultua. Kaisa, joka,
kuten tietty, salaili ukon rakasteluja pojalta, tekeytyi kuin näkisi
nyt ensi kertaa koko ihmeen.
"No en olisi tässä maailmassa moista uskonut!" siunaili hän, kokien
nyhtää härkää likemmä. Pekka tunsi taas olevansa viisas sekä
rippikoulun perusteella että muutenkin.
"Tässä on ensin reikä, johon pujojetaan raha", selitteli hän.
"Herraisä siunaa!... No kaikki reiät ne pitääkin jo tässä Nurmeksen
kaupungissakin olla!" jatkoi Kaisa teeskentelyä, mutta nyt käski jo
Pekka:
"Ka mitäpäs se siitään paranee!... Niin jotta nouse vain siihen...
puntarin-nenään, niin sittepähän tiedät!"
"No... Ihanko tässä nyt!" esteli Kaisa, samalla jo kämpien vaakaan.
"Vieläkö se nyt tääkin vanha akan-raato punniten paranee!"
Ja aivan hän vetäsi huivin tiukempaan, nosti molemmin käsin helmansa
koholle kuin suossa seisova ja seisoi vaakalaudalla niin juhlallisen
komeasti kuin voi.
"Yli sata kiloa on jo nyt!" ilmoitti se äskeinen poika. Joku mies
tokasi siihen:
"Se on tällä välillä syönyt!"
Mutta Kaisa loi muka ihmetyksestä reiteensä ja sotkeakseen asiaa, ettei
Pekka edellisten puheista huomaisi hänen olevan jo toistamiseen
punnittavana, siunaili hän:
"No ei olisi uskonut!... Jotta nyt vanhaa akkaa olisi Herra siunannut
niin jotta ihan toista sataa kiloa... Härkä... Perr!..."
Härkä näet säikähti jotain ja riuhtasi hänet mukaansa. Apua huutaen
koki hän nuorasta nyhtää sitä pysähtymään, mutta se vaan veti mukanansa
ja saatiin pysähtymään vasta sitten kun avuksi rientävä Pekka sai sitä
siepatuksi hännästä kiini ja uhkasi:
"Etkö kestä, paholainen!... Häh!"
Miten topakkaa! Härkä seisahtuikin kuin naulattu ja väänsi muljottavaa
häränkatsetta syrjäsilmin. Kaisa alkoi sitä hyvitellä, rauhoitella ja
taputella, puhellen sille lempeitä hyväily-sanoja.
* * * * *
Asian lopullisen selvyyden vuoksi hyppäämme kertomuksen juonesta
hetkiseksi syrjään.
Pielisjärven nimismiehellä oli oikeastaan Sikasia vastaan vanhaa
kaunaa: Hän oli niitä kiusannut tientekoasiassa, kuten muitakin
pielisjärveläisiänsä. Kerran sitten oli hän ajanut kauppias Hallikaisen
nimipäiviltä, mutta vasta nimipäivien jälkeisenä aamuna ja sattunut
silloin nukahtamaan rekeensä. Sikaset olivat osuneet ajamaan
heinäkuormineen vastaan ja nähtyänsä hänen avuttomana, olivat ne
panneet hänen virkalakkinsa hevosen päähän, hakeneet Jantusen pellolta
vanhan variksenpelätin, laittaneet siitä hänelle kuskin ja niin
antoivat hevosen sitten juosta hölkyttää koko kirkonkylän läpi.
Ei siis ihme, että nimismies etsi karkureita innokkaasti, sillä kostaa
hän nyt halusi. Hän oli jo käynyt niiden kotitalossa, mutta ei siellä
tietty mitään koko miehistä. Turhasta matkasta harmistuneena oli hän
silloin ajanut käräjäkirjuri Pöndisen luo juomaan ja lyömään korttia ja
sillä matkalla oli Pellisen vävyn lautamies osunut vastaan ja alkanut
kertoa, että hän on menossa Sikasia manaamaan. Niin sai vallesmanni
vihiä siitä, missä miehet ovat ja ajoi nyt kostonhimon kiihdyttämänä
etsimään niitä Nurmeksesta.