_Edelliset._ _Heiskanen_ (tulee perältä kenkä toisessa ja harja toisessa
kädessä. Hän on juovuksissa.)
_Heiskanen._ Tässä minä olen!
_Loviisa._ Miten on kenkieni kanssa?
_Heiskanen._ Hyvin! Minä hankaan niin, että palaset sinkoilevat.
_Loviisa._ Mitä hän sanoo? Luulen, jumal'avita, että hän on hutikassa!
_Heinonen._ Kuinka sinä uskallat näin aamupäivällä?
_Heiskanen._ Älkää joutavia!... Olen vaan vähän iloinen ... sain kolme
markkaa juomarahaa ja join tuutinkeja... Se kuuluu olevan täällä muodin
mukaista aamusin, nähkääs! Hah-hah-ha...
_Heinonen._ Mutta minä ajan sinut pois.
_Heiskanen._ Kiitoksia!... Sittenhän minä pääsen ajamasta
_patruunaa_... Mutta aivanhan olin unhoittaa kirjeen.
_Heinonen._ Minkä kirjeen?
_Heiskanen._ Siinä on päällekirjoituksena H--n.
_Henrikson, Heinonen ja Hellsten_ (huudahtavat yht'aikaa). H--n!
_Naiset._ Mitä se on? Mitä se on?
_Heinonen_ (itsekseen). H--n -- merkitsee Heinonen.
_Henrikson_ (itsekseen). H--n -- merkitsee Henrikson.
_Hellsten_ (itsekseen). Sehän on Hellsten.
_Heiskanen._ Siinä on M--a alla.
_Heinonen_ (itsekseen). Vanha henttuni Margareta on saanut tietää
osoitteeni.
_Hellsten_ (itsekseen). Se on Mandel, pahin »karhuni».
_Henrikson_ (itsekseen). Se on poliisilta.
_Emma._ Mikä herroilla on?
_Loviisa._ Niin, samaa kysyn minäkin.
_Heinonen._ Ei mitään, ei mitään!
_Henrikson._ Ei mitään!
_Hellsten_ (hiljaa Heiskaselle). Revi rikki kirje!
_Heinonen_ (samoin). Syö kirje!
_Henrikson_ (samoin). Anna kirje tänne!
_Heiskanen._ Enpäs annakkaan!... Minulle on maksettu siitä ja minä annan
sen...
_Henrikson._ Vaimolleniko?
_Heiskanen._ Ei hällekään!
_Emma._ Mitä sinä kuiskailet?
_Henrikson._ Minäkö? En ole sanonut sanaakaan.