_Edelliset_. _Karoliina._ Sitten _Hellsten_.
_Karoliina._ Tässä olen, äitiseni!
_Heinonen._ Sallitte kai minun kutsua sisään sisarenpoikani Aksel
Hellstenin?
_Emma._ Aivan kernaasti!
_Heinonen._ Minulla on syytä siihen...
_Loviisa._ Onko se rasavilli täällä? Kuinka hän on tänne tullut?
_Heinonen._ Luultavasti jalkaisin.
_Loviisa._ Silloin menen minä tieheni. (Huutaa.) Heiskanen!
_Heinonen_ (takimm. vasemm. ovella). Tule sisään, poikaseni!
_Hellsten_ (tulee sisään). Arvoisa herrasväki!... Tätini!
_Emma._ Tervetultuanne! Kas niin, nyt puuttuu pari kuppia... Teevadit
kyllä riittää. Hae kupit, Maiju!
_Maiju._ Heti paikalla! (Itsekseen.) Kuinka minä nyt saan Hellosen pois
kaapista? Hän tukehtuu sinne, saatte nähdä ja mitä hyötyä hänestä sitte
on -- ja kaikkea tuota! (Menee.)
_Loviisa._ Ei, kyllä minä nyt menen pois. (Huutaa.) Heiskanen!
_Heinonen._ Mitä sinä huudat?
_Loviisa._ Koska -- koska tahdon saada kenkäni ... ja koska olen jo
sanonut että tyttäreni pitää naida... (huutaa) Heiskanen!
_Heinonen._ Heiskasenko? Siitä ei tule mitään, eukkoseni!