_Heiskanen._ Sitten _Heinonen_.
_Heiskanen._ Vai ei hän antanut minulle suuteloa. -- No, olkoon sitten
menneeksi! -- Huomenna hän siihen sijaan pyytää. -- Mutta yhä minua
ihmetyttää, kuka heitti tämän kirjeen päälleni, kun isäntäväen kanssa
kuljin kadulla. (Lukee kirjettä): »Minä tulen kello seitsemän illalla»
seisoo siinä, ja sitten on iso M ja pieni a alla. Helsingin tytöt
taitavat olla kovin ihastuneita kauniisiin miehiin ja se on kummallista,
ettei saa kulkea rauhassa kadullakaan. Luultavasti se tulee tänne kello
seitsemän. Minun pitää odottaa porstuassa, jos herrasväki sattuu jäämään
kotiin.
_Heinonen_ (tulee vasemm.). Minne kapsäkki jäi, Heiskanen?
_Heiskanen._ Tulen aivan heti, hyvä isäntä (menee kapsäkin kanssa
vasemm.).
_Heinonen._ Muistelen panneeni torven tänne. Ah, tuossahan se onkin!...
Minä pidän sen aina mukana matkoillani ja usein se onkin hyvään
tarpeeseen. Milloin iloisessa seurassa, milloin taas, kun olen huonolla
tuulella. Sitäpaitsi on sillä se etu, ettei taitoni pääse taantumaan.