Kun minä tänä aamuna avasin oveni, oli myllyni ympärillä suuri
valkoinen huurrevaippa. Nurmi kimalteli ja helähti taittuessaan
kuin lasi; koko kukkula värisi vilusta... Yhdeksi päiväksi oli
ihana Provenceni pukeutunut Pohjoismaiden tapaan; keskellä noita
kuurahelyjen koristamia petäjiä ja laventelitupsuja, jotka olivat
puhjenneet kristallikukkiin, minä kirjoitin nämä kaksi hiukan
saksalaistyylistä balladia, sillä aikaa kun huurre kimalteli
silmissäni hohtavina tähtösinä ja kun ylhäällä kirkkaalla taivaalla
suuret lumiauran muotoiset haikaraparvet, matkalla Heinrich Heinen
maasta, laskeutuivat Camarguea kohti kirkuen: "Routa tulee... routa
tulee..."
I