80. _Samalle_, 4 p. kesäkuuta 1860.

Tämän kautta minä saan ilmoittaa teille aikomiseni käydä teidän

luona. Vaikka on jo ollut mieli ennenki käydä, on se hyvä aikomus

kuitenki jäänyt aika ajalta keskoiseksi, eikä tullut täytetyksi.

Minä olin silloin Joensuun kaupungissa, kuin te reissusitte Mikkelin

kaupungista, ja Joensuussa saarnasitte. Se oli kevät rukouspäivä

ja minulla oli silloin mieli puhutella teitä kahden kesken, vaan

en rohjennut. Mutta kuin nyt sanottiin teidän tulevan käymään

Kontiolahdessa, niin en ole sentähden lähtenyt matkaan. Sitte minä

näin teidän lähetyskirjanne, jonka laitoitte Juveniuksen perheelle,

jossa sanotte, ettei teillä tule käynti Kontiolahdessa silloin kuin

he tahtoivat, ja ettette sitte talvellakaan ole jaksaneet ettekä

joutaneet tulemaan. Nyt minä arvelen käydä teidän luona kesämarkkina

aikana, eli jos ei silloin onnistuisi, niin syyspuoleen. Tänne

tuotiin jo semmoinen sanoma, että olitte kuolleet jo syksyllä, ja

sitte toinen kerta nyt keväillä.

Tällä erällä en osaa muuta teille ilmoittaa kuin sen, että Jumala on

minun todistajani, että minä olen teidän opetuksenne hyväksi nähnyt

ja sanonut sen kaikkein kuullen, jotka omat ruvenneet sitä vastaan

sanomaan, niin heränneet kuin suruttomatkin. Minä olen kokenut lukea

ja aina välistä rukoillakin, vaikka en sitä ole oikein aikaan saanut,

että aina rukoilla. Vapahtaja sanoo, ettei tämä vihollinen mene pois

muutoin suin rukouksella ja paastolla. Minun huolimattomuuteeni on

kyllä ollut erikoisia syitä, vaikka ei ne olisi syyksi kutsuttavat,

jos minä olisin oikein tarttunut tähän sota-aseeseen, jonka Jumala on

meille antanut.

Jumala olkoon teidän lohduttajanne murheessanne ja puolen-pitäjänne,

koska maailma ja sielun vihollinen kantaa ja valehtelee teidän

päällenne. Usein olen ajatellut Vapahtajan sanoja: teidän palkkanne

on suuri taivaassa (Luuk. 6: 23) ja mitä profeta Daniel sanoo:

opettajat paistavat niinkuin taivaan kirkkaus, ja jotka monta

opettavat vanhurskauteen, niinkuin tähdet alati ja ijankaikkisesti

(Dan. 12: 3); olen ajatellut, sen tekee kristillinen rakkaus,

niinkuin Paavali sanoo, että rakkaus pysyy, vaikka kaikki muu

lakkaa. Sillä Kristuksen rakkaus vaatii heitä työtä tekemään ja

olemaan loppuun asti uskolliset, että he elämän kruunun saisivat.

Sydämmellisesti toivotan teille, että joka on teissä hyvän työn

alkanut, sen myös teissä päättäisi, että tekin saisitte kuulla Hänen

suustansa sen suloisen sanoman, jonka muutkin uskolliset paimenet jo

omat saaneet tämän elämän perästä, kuin omat juoksunsa päättäneet,

ylimäiseltä opettajalta ja sielun piispalta: sinä hyvä ja uskollinen

palvelia: vähän päällä olit uskollinen, minä panen sinun paljon

päälle; mene Herrasi iloon (Matth. 25: 21). Kirjoitettu Lehmonahossa

Kontiolahdella 4 p. kesäkuuta 1860.

Anders Turunen.

Henrik Renqvist · 第 93 / 97 题