Paras ystävä ja rakas sielun paimen! Muistellessani menneen kesäistä
siellä-oloani saan sydämestäni kiittää sekä teidän neuvonne että
vaivanne edestä minua kohtaan. Vaan samaa siellä-käyntiäni kadun,
kuin en siitä hyötynyt niin paljo kuin toivoin. Syy siihen oli oma
taitamattomuuteni, kuin en ollut siellä yhdellä tiellä pitempää
aikaa, kunnes olisi minun ylen raskas mieleni kevennyt. Sillä peräti
raskautettu tunto ja mieli ei käsitä pikaan parhaimpiakaan ja oikein
perustetuita totuuksia ja neuvoja, koska sydän ja tunto on ahdistettu
ja ei oikein taida, eikä uskaltakkaan tilaisuuttansa ylösantaa, vaan
on mieli ja käsitys kuin sumun läpi aurinkoon katsanto.
Ja kuin nykyinen tilaisuuteni on uskon asioissa opetuksenne jälkeen
paremmin tarkoittava Vapahtajattamme, evankeliumillisen lohdutuksen
valossa, kuin ennen, niin on sitä usiammat kiusauksetkin valmiita ja
alinomaisena vieraana, joka tekee mielen raskaaksi; sillä parhaallaan
kuin se jotaki selkeyttä itsessänsä tuntee on se taas pimitetty.
Olen myös siitäki raskautettu, kuin en oikein tiedä, lieneekö
hyvästä eli pahasta perustuksesta alinomainen haluni, että vielä
päästä käymään teidän tykönänne. Ja sen teen, jos teidän tähän
asiaan lyhyt vastauksenne myöten antaa ja saan selityksen, lieneekö
parempi kotoani lähteä tieten eli tietämättä. Tieten lähtö saattaa
joksikuksi ajaksi eripuraisuuden, tietämättä lähtö taas tekee jo sitä
ajatellessaki murheen ja raskaan mielen. En siis tiedä, kumpi lienee
parempi, vaan päätökseni on, että syksypuolella tulen, jos armon
aikaa annetaan, eikä ole niin tärkeä työ-aika. Ja lopuksi sanon,
etten taida, niinkuin tulisi, kaikkia ajatuksiani ylösantaa. -- -- --
Anna Räty.
Talollisentytär Kontiolahdesta.