Vakaa, kallis ystävä! Menneenä kevänä kävin Paasosen kanssa teitä
tervehtimässä, ja siitä minulle on jäänyt rakas mieli teitä kohtaan.
Niistä kirjoista, joista me teille puhuimme, ja jotka Paasonen
menneen talven markkinoilla Mikkelissä antoi minulle, olen nyt
tänä vuonna samaan aikaan tehnyt likvidin. Ja kuin tulin menemään
Helsinkiin markkina aikana, panin Paasoselle pyydön esitellä
ystäviä vähän kutakin myömään teidän kirjoja, mutta en ole kuullut,
kuinka se lienee pantu toimeen. Minulla on lähetysseuran ja Porvoon
Bibliaseuran kirjoja, etten kaikkia ehdi.
"Kuolleen uskon ilmoittaja" kirja on tullut minulle kalliiksi,
kuin sitä olen moninkerroin lukenut. Kuitenkaan en olisi sitä niin
tarkasti lukenut, jos ei yksi Hedbergin ystävä olisi pyytänyt
lukemaan "Ristillisiä sanomia." Nämät luettuani rupesin luulemaan,
ettei ne sanomat olekkaan niin pahat kuin sanotaan. Mutta kuin luin
enemmän niitä sanomia ja Kuolleen uskon ilmoittajaa, niin havaitsin,
että kaikkein pitäisi Hedbergin oppia vastaan nouseman. Minä kuin
kävin Helsingissä ja siellä kuulin, kuinka ne Hedbergin oppilaiset
ovat laittaneet erikirkon paikan eli erihuoneen, jossa he pitämät
Biblian selitystä sunnuntai iltapuolella, vaikka papit pitää kirkossa
selityksiä, joihin eivät sano tyytyvänsä, niin minä ihmettelen, että
Helsingin papit antavat näiden vapaasti selittää Raamattua oman
mielensä jälkeen. -- -- --
Hirvensalmesta 28 p. maaliskuuta 1860.
Antti Manninen.