73. _Samalle_, Mikkelistä 12 p. helmikuuta 1858.

Terveysiä paljo teille rakas ystävä Herrassa! Kauvan olen

mielitekoani viivyttänyt kirjoittaa teille kuin taidan olla peräti

unhotettu jo teille, jonka hidastunut, kylmäkiskonen Jumalan

armon kerjääminen kyllä ansaitsiki, koska rakastamattomuutta,

kiittämättömyyttä ja haluttomuutta alati näen ja tunnen itsessäni,

niin että tuskin voin silmiänikään nostaa taivaasen päin,

ajatellessani tuhlattua armo-aikaani. Vaan kuin on niin voimallinen

Jumalan sanan valkeus, jossa Vapahtaja itse kutsuu vaivaisia ja

suurimpia syntisiä tulemaan tykönsä, niin nämät suloiset Jesuksen

sanat ovat suureksi iloksi viheliäisille syntisille; ja kuin armon

ajan lyhyys kuoleman ajatukset lankeevat käsiin, niin silloin tulee

armahtaminen ja turva kalliiksi. Ja vaikka Jumala välistä näkyy

viipyvän apunsa kanssa, niin viheliäinen syntinen kuitenki turvalla

kiinni pitää Hänen omista lupauksistansa.

Sain kuulla meidän naapurin pojalta Antti Manniselta, että olette

teki ruumiin voimista heikontuneet. Minäki olen Herralta armosta

hyväksi nähty että elää kivuloisella ruumiilla ja nyt olenki sitte

joulun erittäin ollut huono, että olen tällä kertaa sängyn omana.

Vaan Herra antakoon armonsa että tämän kurituksen hänen kädestänsä

niin vastaan ottaisin, että hän saisi pehmittää kivikovan sydämeni

pellon pyhän sanansa siemenelle. -- Vanha Salomon Häkkänen kävi

menneellä viikolla meillä, ja hän on entyydellään, vaikka vanhuus on

hänenki ruumiinsa voimat melkein vienyt.

Herran armo asukoon meidän ja teidän kanssanne, jota armoa suuresti

tarvitsen, ja toivon teidänki muistavan esirukouksissanne minun

heikkouttani.

Paavo Närvänen.

Henrik Renqvist · 第 85 / 97 题