Kunnioitettava h:ra pastori! Ensi kerta ja luultavasti viiminenkin
lienee nyt, kun minä h:ra pastorille kirjoitan. Minä uskon kohta
tapaavani ja saavani olla yhdessä h:ra pastorin kanssa haudan
toisella puolella. Minä olen jonkun kerran tavannut h:ra pastorin
täällä murheen laaksossa vaikka siitä on kauan aikaa. Nyt saan
kaikkein ensin kiittää terveyksistä. Minä sydämellisesti iloitsin
saadessani kuulla h:ra pastori Renqvistin vielä elävän ja muistavan
entisiä kristillisyyden ystäviänsä.
On h:ra pastorille kerrottu minun vanhoillani muka armosta
eroutuneen. Minä olisin tosiaankin eroutunut, jollei Herra suuresta
armostansa olisi minua auttanut. En olisi ansainnut, että Herra Jesus
olisi minulle armollinen, päin vastoin olisi minut pitänyt hyljätä ja
sysätä Herran kasvoin edestä iankaikkisesti; mutta, ylistetty olkoon
Herra, joka on minua seurannut vanhuuteeni asti! Nyt odotan joka
hetki iltaa, joka kohta tullee, ja silloin toivon saavani nauttia
sitä, jota täällä ajassa olen uskonut ja siitä taistellut. Minä olen
nyt tosin vanhennut, mutta vanha Aadamini ei näy tahtovan hävittää
voimaansa minussa. Hänen kanssansa on minun taisteleminen ja Jumala
antakoon sen kohta loppua, sillä minä toivon nyt vaan saadakseni
häiritsemättömän levon, kun en luule olevani enää hyödyksi täällä
maassa. Kaikki vanhat ystävät ovat menneet pois kammioihinsa ja minä
olen nyt yksin täällä. Kaikista vanhoista ystävistä, joita ennen
oli, on täällä vaan Kustaa, joka ennen oli Bergsta'ssa ja Anna Leena
Ruuth, joka oli Askolassa, on myöskin kuollut.
Kristillisyyttä ja uskonnollista elämää on vielä nytkin Porvoossa,
vaikkei se enään ole niin julkisesti, kuin entisinä aikoina.
Nikodemuksen pelkoa näyttää nyt olevan täällä samoinkuin muuallakin.
Minä rukoilen teitä, h:ra pastori, kirjoittamaan minulle muutamia
riviä, se kovin ilahuttaisi minua. Jumala laupeudessansa
kannattakoon, suojelkoon h:ra pastoria ja minua ja kaikkia muita,
jotka uskovat Jesukseen rakastavat häntä elämän loppuun asti, että
me, kun päivämme loppuvat, saisimme silloin iloita yhdessä Jesuksen
luona, joka meidät on verellänsä ostanut. Tätä toivoo
Katarina Hyrkelin.
Armollisin h:ra pastori! Koska olen saanut onnen kirjoittaa nämä
rivit leski Helinin pyynnöstä, toivon, ettei h:ra pastori pahastu,
jos lisään, että minä olen suntio Forsblom'in poika ja olin silloin
lapsi, kun h:ra pastori oli Porvoossa. Kaksi kertaa olin kokouksissa,
joita h:ra pastori piti kesäiltoina Wikström'in luona, ja tämä oli
siemen nykyiseen elämääni. Herra Jesus seurasi minua ja otti minun,
niinkuin kekäleen tulesta muutamia vuosia sitte. Ylistetty olkoon
Jesuksen nimi iankaikkisesti! Kustaa Pihlflyckt, joka jo silloin kun
te, h:ra pastori, olitte Porvoossa, oli Jesuksen tunnustaja, elää
vielä. Kunnioittamisella