Kallis ystävä Jesuksessa! Koska olemme nyt olleet kauvan aikaa
ruumiin puolesta eroitettuna, eikä olla oltu suupuheisilla,
emmekä kirjoituksenkaan kautta ole toisiamme lähestyneet, niin on
tullut monesti mieleeni katsomaan, ettei vaan usko olisi minussa
kuollut rakkauden töistä. Monesti olen ajatellut apostolin sanoja:
"muistakaat niitä ensimäisiä aikoja." Tämä on tehnyt minulle halun,
että vielä käydä katsomassa ja suullisesti puhuttelemassa teitä,
rakas ystävä, ennenkuin Herra meitä pois kutsuu; vaan kuin siinä
on ollut aina minulla esteitä monia, niin olen tahtonut pyytää
jättää tämän asian Herran armovaikutusten alle, enkä tahdo itse olla
esteenä, jos Herra tekin selvän käskyn lähteä tielle. Nyt luetan
vaan ystävälleni kirjan mielihalussani. On mahtanut teidän mieleen
tulla minun kohdaltani peloksi se hengellinen kuolema, joka on joka
päivä ja aika tarjona, jos ei usko ihminen joka päivä uudistetuksi,
vanha ihminen himoinensa kuoletetuksi, Jumalan rakkaus Pyhän Hengen
kautta pyhitetyksi, vaeltamaan Jumalan tuntemisessa, uskovaisten
kanssakäymisessä ja Hengen yhteydessä.
Kuin sanoin, ettemme ole kauvalle aikaa yhdessä olleet vaan se oli
Mikkelin markkinoilla ensikerran, kuin me tulimme yhdistetyiksi
sillä Isän Jumalan rakkaudella, joka oli niin ihmeellistä, sillä se
kävi minun, niinkuin Korneliuksen kanssa Minä olin toista vuotta
vaeltanunna lain varjon alla, ulkona Vapahtajan ansiosta; mutta kuin
suuresti halajin armoa ja uskon vakuutusta, niin vissisti sain Pyhän
Hengen kautta, joka kirkasti Jesuksen ansion, vajotti hänen verensä
viheliäiseen sieluuni, joka sitte peitti ja upotti syntein paljouden
Jumalan laupeuden vereen, josta vuoti minulle lapsen-oikeus. Siinä
sain tuta sen sanan: "niinkuin saaliin jaossa iloitaan". Mitäs ilo
silloin on kuin synnin orja otetaan taivaan herkkupöytään! Tämän
muisto vetää veden silmään. Vaan kuin sitte laskettiin uskossa
elämään, niin on siinä Herra minua ihmeellisesti kuljettanut. Hän on
minua Henkensä kautta johdattanut ja opettanut ja sitte Hän lähetti
teidät Mikkeliin, niinkuin minulle puhumaan. Ei kukaan usko sitä
iloa, mikä minulle tuli. Mitä puhuitte, ne kaikki olivat niinkuin
ainoasti minulle puhutut. Kuin minä vasta olin koetellut, niin uskoin
todeksi kaikki, koska ne olivat niin minun koettelemiseni jälkeen.
Niin tulin uskoon, sain rakkauden sieluhuni. Sen ilon alla tulitte
sydämelleni niin kalliiksi, etten ensimältä elänyt sitä päivää, jona
en olisi ajatuksillani käynyt Sortavalassa luonanne. Aina se on ollut
minulla kalliissa muistossa, kuinka Jesuksen rakkaus meidät armon
kihlauksella kihlasi.
Se on minun autuuteni perustus, että minä uskosta elän Se on minun
uskoni, minkä armoittamisessa sain, että Jesuksen kautta tulen hänen
verellänsä synnistä pestyksi kuolleesta uskosta elävään uskoon, niin
nyt vaan on jokapäiväinen työ, että pahan sydämen haluja kantaa
Jesuksen tykö. Siinä saapi nähdä, kuin synnin päälle-karatessa vetää
Jesuksen ansion eteen niin sen voima raukee kaikki; siinä tulee
sydän vahvistetuksi, ja sen päälle rakkaus syttyy. Ainahan jokainen
hyväntekiätänsä rakastaa. Tässä on minulla välikappaleena rukous ja
Jumalan sana. Tätä ilmoitan ystävälleni, enkä maailmalle.
Nyt täytyy minun lopettaa puheeni, että en tiedä, saammeko tässä
armon valtakunnassa olla yhdessä: vaan se ilo kehoittaa toivoani,
että pääsemme kunnian valtakunnassa yhteen meidän Herramme iloon!
-- -- -- Herran rauha ja rakkaus olkoon teidän ja meidän kanssamme!
Paljo terveyksiä teille ja muille ystäville Kristuksessa.
Hirvensalmesta 1 p. helmik. 1858.
Antti Manninen.