Seppä Matts Limnell, Panelian kylästä, Euran pitäjästä ja Kiukaisten
kappelista, on pyytänyt minua kirjoittamaan teille ja kysymään
neuvoa hänen sielunsa tilasta. Hän sanoi: usiampia vuosia takaperin
olin minä armon tilassa mutta maailma ja maallisten kappalten halu
virkosi jälleen valvomattomuuden tähden, enkä sitte enään ole armosta
vakuutettu ollut. Kohta sen jälkeen makasin sairaana koko vuoden.
Minun tilani on juuri senkaltainen, kuin _Johan Bunian_ kirjoittaa:
"Yhden kristityn vaellus-kirjassa" miehestä joka istui rautahäkissä.
Menneenä syksynä hän jo sitä valitti minulle ja minä neuvoin silloin
häntä tukemaan Arndtin "Totisesta kristillisyydestä" toisen kirjan
alusta 1, 2 ja 3 luvun perään-ajatuksella ja huokauksella, että Herra
hänelle ilmoittaisi hänen sielunsa tilan.
Kun minä kysyin: vieläkö synti on niin rakas kuin ennenki, niin
hän vastasi: ei; omatunto minua alati nuhtelee synnistä, minä olen
muutoin niin paatunut: minä olen tehnyt syntiä Pyhää Henkeä vastaan.
Minä: no kuin omatunto alati muistuttaa synnistä, niin seuratkaat
Jesuksen suloista kutsuvaista ääntä Matth. 11: 28, ynnä monen muun
armolupauksen kanssa; lukekaat Jumalan sanaa, niinkuin Freseniuksen
"Rippikirjaa" ja paetkaat Jesuksen tykö kaiken teidän paatumuksenne,
syntinne ja turmeluksenne kanssa, ristin juurelle, ja luottakaat
Hänen suureen sovinto-uhriinsa. Te tiedätte, että se "on täytetty",
synnin velka on täydellisesti ja ylivuotavaisesti maksettu,
ijankaikkinen vanhurskaus on edestuotu j.n.e. Niinkuin te sanoitte,
että te armon kautta vihaatte syntiä ja usein huokaatte: Herra Jesu,
auta minua, ettekä myös epäile Kristuksen ansion täydellisyydestä,
ja teillä myös välipäin on armon vilaukset; niin ette vielä ole
tehneet syntiä Pyhää Henkeä vastaan. Paetkaat siis Jesuksen tykö
ja rukoilkaat Häntä pyhällä verellänsä pesemään teitä puhtaaksi.
Jesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan veri puhdistaa meitä kaikista
synneistä. Rukoilkaat, että hän teitä pukisi Hänen vanhurskautensa ja
viattomuutensa puvulla.
Hän vastasi: kyllä minä sitä olen koettanut, mutta ei minulla ole
armon vakuutusta...
Minä olen kysynyt Daniel Dahlbergiltä ja torppari Gustaf Satolalta,
jotka asuvat samassa kylässä (jotka myös lähettävät terveyksiä
teille), kuinka sepän sielun tilan kanssa on laita? Dahlberg vastasi:
seppä ei ole enään useana vuotena voinut työtä tehdä, vaan hän
lukee ahkerasti Jumalan sanaa ja viettää siivoa elämää. Ja kuin
seuraa pidetään kylässä välistä yhdessä välistä toisessa talossa,
niin hän on läsnä. Toisinansa hänellä on armon vakuutus, mutta
enimmästi hän valittaa olevansa juuri sen miehen kaltainen, joka
istui rautahäkissä, niinkuin Bunian kirjoittaa. Toisinansa tyytyy
hän myös tähän Jumalan johdatukseen, sanoen: "Herra tietää oikian
avun ajan, Hän kaikk' toimittaa parahin." H. Satola sanoi: Limnell
käy pyhällä ehtoollisella, mutta sanoo ennen sinne mentyänsä, ettei
se häntä hyödytä, vaan paaduttaa, ja sieltä palattuansa hän sanoo
samaa. Samoin hän mainitsee seurassa käymisestä, mutta menee kuitenki
sinneki. Paljo hän myös kyyneleitä vuodattaa joka päivä tilastansa.
Hän mainitsi vielä: minä olen rukoillut Jumalaa armahtamaan minun
perhettäni ja Herra on kuullut minun rukoukseni. Herättävä, valittava
ja kääntävä armo tekee voimallisesti työtä heissä. Jumalan kiitos!
Kaikesta tästä pyydän minä teiltä hyvää neuvoa ja vastausta tälle
rakkaalle kristiveljellemme.
Rauma 28 p. kesäkuussa 1857.
J. M. Ilwan.