Sammuttaakseni haluani puhutella teidän kanssanne lähenen minä
teitä nöyrästi näillä ratiloilla. Kerran jo lähetinki teille
kirjaisen, vaan kuin en ote vastausta saanut, niin luulen sen
varmaanki kadonneen. Sentähden saan minä teille iloksi ilmoittaa,
että etenki nämät viimeiset ajat olen minä saanut oikein tuntea
Herran läsnä-olon, ja vaikka hitaasti niin kuitenki olen eteenpäin
kulkemassa. Älkäätte minua niin ymmärtäkö, että kerskaisin itsestäni,
ei, vaan Herrassani Jesuksessa Kristuksessa minä kerskaan, joka on
minun pyhyyteni ja vanhurskauteni tuolla Isän oikialla kädellä, jolle
olkoon kiitos ja kunnia.
Ulkonaisesta rukouksesta on minulle tullut kiitos moniain
kristiveljein kanssa, ja en ole itsekkään oikein selvällä pohjalla
siinä asiassa. Jos, esimerkiksi, minä saan kokonansa suruttoman
käskeä, jos ei muuta, kuitenki vaikka ulkonaisesti polvillensa
lankeemaan ja rukoilemaan? Itse minä kyllä sen tunnen, että jos joku
päivä menee ohitse, ettei minulla ole tilaisuutta rukoilla oikein
polvilleni langeten, niin kohta kaipaa tuntoni sen ylitse. Vaan en
tiedä, mitenkä muille, jotta oppia pyytävät, tulee sanoa. Sentähden
rukoilen nöyrimmästi, että kirjoittaisitte lyhykäisen selityksen
tästä tärkiästä asiasta. -- -- --
Terveyksiä paljo teidän rouvallenne ja lapsillenne. Nöyrimmästi
rukoilen, että täyttäisitte anomiseni ja kirjoittaisitte minulle
kirkkoherra Saelanin kautta.
Jumalan rauha Jesuksessa Kristuksessa olkoon teidän kanssanne!
Teidän entinen palvelianne ja opetuslapsenne
Jaakko Kinanen.
Onko Sortavalan puolella ilmaantunut niitä, jotka antavat itsensä
kuohita? Täällä on niitä onnettomia sadottain.