Rakas ystäväni ja hengellinen isäni! Minä saan teille muutamilla
sanoilla ilmoittaa hengellisen tilani, josta minä suren, ja
ruumillisen köyhyyteni, josta minä häpeän senki tähden, että niin
kauvan olen viipynyt teille kirjoittamasta. Siihen on ollut esteenä
ensiksi, etten ole saanut rahaa niistä kirjoista, joka minun on
teille maksettava, ja toiseksi, että olen ollut niinkuin pois
langennut armosta. Mutta minä toivon, että, niinkuin rakas isä
armahtaa lastansa, tekin minua niin armahdatte ja annatte minun
nöyrän pyyntöni päälle tästä vastauksen. Jo seitsemän vuotta tätä
ennen olen raittiuden seuran kirjaan nimeni pannut, ja Herran armon
kautta lupaukseni pitänyt ja toivon elämäni loppuun siinä pysyväni.
Herra on suuresta armostansa etsinyt minua kadonnutta lammasta, ja
Hänen nimensä olkoon ijäti kiitetty! -- Ruotsalaisen seuralta olen
vihattava, mutta on kuitenkin minullaki muutamia ystäviä. Olisi
paljonki puhumista, mutta ei aika myöden anna, sen vaan sanon, että
toivon teille vanhan velkani vuoden sisällä tästä edes maksavani, jos
suinkin on mahdollinen.
Rauhan ja rakkauden Jumala varjelkoon suuren arvonsa kautta kaikesta
pahasta ja vahvistakoon kaikkeen hyvyyteen sekä teitä että minua!
Tätä toivottaa teidän ystävänne ja sanan kuulianne
Kuopiossa 17 p. tammikuuta 1849.
Johan Haapalainen.
Nerkon kylässä Iisalmen pitäjässä.
[Johan Haapalainen tuli tunnustusvankina Svartholmassa ollessansa
Renqvistin tuttavaksi.]