Koska meitä on nyt Jumala auttanut uuteen vuoteen onnellisesti,
niin toivotan minä rakastetulle opettajalleni onnellista uutta
vuotta ja tuhansilla kiitoksilla muistan teidän viimeistä preiviänne
ja niitä kauniita kirjoja, jotka sen myötä tulivat, erinomattain
Ehtoolliskirjaa, joka valaisi minua niissä asioissa, joista ennen
olin pimeydessä.
Nyt tulen minä teidän tykönne uusilla sanomilla. Minä olen muutamia
kertoja käynyt Tuusniemen rajain sisällä ja vienyt sinne teidän
kirjojanne Ivar Saalmannin tykö, ja neljänä pyhänä pitänyt siellä
julkisen kokouksen, näyttäen Pyhän Raamatun todistuksilla heidän
luulonsa petolliseksi ja sitte kehoittanut rukouksen harjoitukseen
sekä itse työllä että muulla kanssapuheella. Ja niissä on nyt suuri
muutos tapahtunut, niin että neljän kymmenen paikoilla on niitä,
jotka taipuvat rukoukseen. Näin on Jumalan armo vielä heitäki
kutsuva autuuden tielle, joka on suuri Jumalan rakkaus. Ja se
suuri voima on ihmeellinen, joka siellä on Ruotsalaisen opilla yli
Kuopion pitäjän, nurkkiaan myöden. Kuopion papit, paitsi Granitia,
ovat tässä pimeydessä täysin määrin, mutta Tuusniemen pappi ei
kuulu kumpaankaan; hän pitää rukouksen puolta, vaan ei ensinkään
Ruotsalaisen.
Näillä uusilla seuraajillamme on halu käydä teidän luona, johon minä
olen heitä kehoittanut. Nyt oli heillä taas toinen meininki, josta
he vaativat minua teille kirjoittamaan, että jos teidän aikanne
olisi sovelias käydä täällä, niin he lupasivat maksaa kulutuksen;
vaan minä sanoit heille, ettei se ole pappein asia, eikä luvallinen
niinkuin meille, jotka emme kysy muilta lupaa kuin kontiltamme, kuin
lähtö minne tulee. Tämä vaatiminen on kyllä heillä todenteko, ja
matkustus olisi tarpeellinen, vaan kirkkoherra tehköön, kuinka paras
on. Juojärvellä Anders Kaistisen talossa olisi lupa käydä. Pyydän
siis nöyrästi lähettämään tästä asiasta minulle vastauksen, sillä he
halajavat teitä nähdä ja sitä minäki toivon halulla.
Tässä myös pyydän teiltä vakuutusta, lieneekö parempi olla neuvomata
Jumalan samalla muita ihmisiä, koska sitä vastaan on niin kauhia
vaino nousemassa, erinomattain Kuopion papeilta, joilla on uhka lain
kautta rangaista. Ja tässä kaatuu teidän päällenne, ei kuritus, vaan
pahin viha. Tämä nähdään siitä että Kuopion vara-kirkkoherra oli
syksyllä rippikoulussa sanonut kauheimmalla tavalla, jota ei surutoin
ihminen ollenkaan ilkeäisi suullensa ottaa, rukousta kieltäiskään,
että perkele on Renqvistin helvetistä oksentanut ja Renqvist sitte
oksentanut H. Tuovisen ja Mikko Hyvärisen, jotka nyt viettelevät
koko läänin. Tämä Hyvärinen on Sysmästä peräisin ja asuu Tuusniemen
kappelissa ja on ahkera rukouksen harjoittaja. Näin ovat asiat täällä
ja saataisiin toteen, jos tarves tulisi. Tämä vaino olisi Liperinki
papeilla, vaan provasti ei ole siihen suostunut ja nuoret papit eivät
julkisesti nouse yli provastin. Kyllä magister oli saarnatuolissa
kerran huutanut meidän pitäjässä olevan vääriä profeettoja, jotka
omat koulun käymättömät, eikä ymmärrä mitään, mutta neuvovat
kuitenkin ihmisiä. -- -- --
Minun kanssani on näin: jos minä jättäisin pois muille Jumalan sanan
ilmoituksen, jota luonto välistä tahtoo hävetä tehdä, niin ei minulla
olisi omantunnon lepoa, eikä rauhaa ei yöltä ei päivällä sentähden,
että se on itselleni neuvoksi ja kehoitukseksi. Niin usein kuin
minä sen teen, saan minä aina uuden valkeuden tuta oman sydämeni
sisällisiä koettelemisia. Sentähden nyt pyydän kirkkoherralta
vakuutusta puoleen eli toiseen, tietääkseni, mitä minun tulee
tehdä, mitä jättää tekemätä. Tätä en ole suruttomille papeille
vielä ilmoittanut, sillä he pitävät minua ilmanki mielipuolena
j.n.e. Terveysiä paljo minun puolestani ja kaikilta ristiveljiltä
ja sisarilta, toivotettu Isältä Jumalalta meidän Herran Jesuksen
suloisessa nimessä. Amen.
Kirjoitettu seuran puolesta ja oman asian kanssa Maljasalmella
Liperin pitäjässä 2 p. tammikuuta v. 1849.
Henrik Tuovinen.