Terveysiä paljon teille, rakas herra, minulta alakirjoittajalta,
jos te vielä elänette; sillä tänne tuotiin teistä jo kuoleman sana,
jota ei kuitenkaan ole oikein tietty, onko se tosi vai valhe. Minä
en silloin saanut teitä nähdäkseni kuin täällä kävitte, sillä minä
satuin Revon kylään sillä ajalla koulua pitämään, vaikka olisin
kyllä ollut velkapää käymään teidän opetustanne kuulemassa, koska
ei ole muualla ollut tilaisuutta kiittää teitä lahjoitettuin
kirjainne edestä. Kuin se on tähän asti tullut laimin lyödyksi, niin
nyt, saatuani tilaisuuden teille kirjoittaa, sanon teille hyvin
paljon kiitoksia lahjainne edestä. Ja kuin se kuoleman sanoma tuli
korvilleni, niin minä hämmästyin, en sitä ajatellen, että teille
olisi kuolemassa vahinko tullut, vaan meidän oman etumme tähden
hengellisissä asioissa, koska ei vielä ole senkaltaista opettajaa
ilmaantunut kuin te olette, koko korvan kuuluvilla ja epäilen, tokko
Herra enään lähettänee toista. Iloisen mielen saisin minäki, jos
saisin kuulla teidän vielä elävänne.
Ne neljä kirjaa, nimittäin, Ankara varoitus, Wastauskirja, Wiinan
kauhistus, Kiroilian rukous sain minä Waselia Ratiselta samassa
käsiini, kuin ne Parviaisen poika oli siihen jättänyt. Eläkäät
terveenä, rakas opettaja. Sonkajassa 23 p. tammikuuta v. 1849.
Aaron Öhrn.
Lasten opettaja.