Korkiasti kunnioitettu herra ja minun hengellinen isäni! Minun
sydämeni ihastui suuresti, luin minä saan ne kolme kirjaa teiltä, ja
sydämeni tuli kiitollisuutta täyteen kun rakas Jesus on toimittanut
senlaisen sielun paimenen, taikka hengellisen isän, joka meille
oikein autuuden tien opettaa. Ja sinä rakas Jesus, sinun rakkautes
on tutkimaton; mitä sinä minussa olet nähnyt, kuin sinä olet minua
niin rakastanut, että sinä olet minua varjellut väärästä opista
ja villitsijäin seurasta, jotka ovat kyllä monta kertaa olleet
tarjona, vaikk'ei minun ole kertaakaan tullut mieleenikään, että
lieneekö toi oikein. Ja siitä minä olen juuri vihattava, ettei
ne minun voi omaa nimeänikään kuulla antaa. Enpä minä tahdokkaan
ihmisille kelvata, vaan Jumalalle. Jesus Christus on minun ja minä
olen hänen, sitä Pyhä Henki minulle aina muistutaa ja kirkastaa
minun uskoni silmäinsä edessä. Minun epäuskoni ja turmelukseni
ovat suuret; mutta eivät ne minua estä armo-istuimen Jesuksen tykö
menemästä. Tästä jumalallisessa valkeudessa näen minä ne pienimmätki
raiskat, joita ei yksikään ihminen olisi minulle taitanut sanoa.
En kuitenkaan laiskuuden ja valvomattomuuden tähden olisi ilman
rukousta saanut maistaa Kristuksen mielen kaltaisuutta. Te arvelitte
kirjoituksissanne, jos meidän piti vielä armon ajassa elämän. Kyllä
minä olenki koko syksyn ollut kovin tautinen ja ajatellut lähtöaikani
oleman liki, vaikka en kuolemaa pelkää, koska Jesus on ottanut
pois kuoleman odan. Kiitos olkoon Jumalalle, joka meille on voiton
antanut meidän Herran Jesuksen Kristuksen kautta! Minä olen tällä
kertaa niinkuin pieni lapsi, jota luvataan viedä kirkkoon, ja joka
kokottaa sitä aikaa, milloin hän pääsisi menemään kirkkoon; niin
minäki nyt odotan kuolemaa. Mutta Jumala ei tunne omaksensa muussa
kuin hänen poikansa verisessä vanhurskauden vaatteessa; sentähden
minä nyt tahdon niitä vaatteita hankkia joka-aikaisen katumuksen
ja parannuksen kautta, niin sitten on Jesuksen vanhurskaus minulla
vanhurskautena ja hänen pyhyytensä minulla pyhyytenä. Mitä te näette
minussa ymmärtämättömyyttä, viekäätte se rukouksissanne Herran eteen.
Kiitoksia paljon niiden rakkauden lähetysten edestä, jotka olen
saanut; Herra palkitkoon monenkertaisesti!
_Johan Hyvärisen_ jalka meni poikki kevät-kesällä ja hän sairasti
sitä koko kesän. Nyt hän pääsee kepin avulla kulkemaan, Silloin
Köyrin aikana, kuin minulle tulivat ne kolme kirjaa, ei Johan ollut
kotona; hän oli ystävissä ja tuli vasta jouluaattona kotiin ja sanoo
nyt nöyrimmästi sydämellisiä terveysiä ja pyytää eksemplaria niistä
kirjoista, joita minulle lähetitte. Hän on oppinut sitomaan kirjoja.
On meillä täällä vähäinen seura rukoilemassa: _Peter Huttunen_ ja
_Johan Sarin_. Tämä Sarin on köyhä mökinmies, jolla on 5 lasta. Ja
kun hän nai nykyisen vaimonsa, niin kaikki kielsivät, kuin se oli
surutoin, eikä taitanut yhtäkään lukea; mutta Johan oli rukoileva
ja siivo mies. Ja kuin ei kukaan tahtonut häntä ottaa huoneeseensa,
niin hän teki itsellensä metsään huoneen ja opetti vaimonsa lukemaan
niin että hän jo lukee koko Lutheruksen katekismuksen. Hän on hyvin
tyytyväinen, eikä laske lapsiansa kerjäämään, vaikk'ei heillä ole
paljo maan pruukkia. Kuin minä hänen näen, niin minun henkeni tulee
niin kehoitetuksi ja hän puhuu niin hengellisesti, eikä koskaan
valita köyhyyttänsä, vaan siitä sanoo oleman mielensä pahan, kuin hän
ei taida hyvää tehdä niin paljo kuin soisi. Hän lähettää terveysiä
ja nuhtelee itseänsä, ettei ole nuorena opetellut, kirjoittamaan,
että itse kirjoittaisi. Ei nyt mitään muuta, vaan terveisiä kaikesta
sydämestä; toivon saada olla ystävänne.
Rautalampi 26 p. jouluk. 1848.
Christina Stenbäck.