Kunnioitettava rakas isä! Armo olkoon teidän kanssanne ja rauha
Jumalalta meidän Isältämme, ja Herralta Jesukselta, joka on elävitten
ja kuolleitten tuomariksi tuleva, tekemään kirjoitetun oikeuden sen
välillä, joka Jumalaa totuudessa palvelee ja joka ei Häntä sydämen
vilpittömyydessä palvele!
Pitkän ajan olen ollut kirjoittamata teille. Syynä on ollut se
sanoma, joitta olen kuullut teidän jo olleen kotia menneen ajallisen
kuoleman oven kautta ijäiseen elämään. Mutta koska nyt äsken kuulin
teidän vielä matkan päällä oleman, niin päätin muutamalla sanalla
tietää antaa, että minäkin vielä matkan päällä olen. Herra Jesus
suokoon, että minä ja kaikki muut, jotka vaeltavat ijäistä kotoa
kohden, mahtaisimme astua vilpittömät askeleet, jalkamme aina pitäin
oikialla tiellä. Minulla olis nyt paljon kirjoitus ainetta, mutta
tahdon niin lyhykäisesti kuin mahdollista on puhua.
Merkillinen on tosin tämä aika isämme maassa sen liikutuksen suhteen,
kuin nyt on matkalla. Sen minä todistan, että kiivaus on Herran
pelvon puolesta, vaan ei ole tahdon ja selvän Jumalan sanan jälkeen.
Esimerkiksi oman vanhurskauden suhteen, joksi uskoit vanhurskaudesta
ulosvuotavaa ja eroittamatonta elämän vanhurskautta soimataan ja
vielä tuomitaanki, edestuoden, ettei saa kellenkään osoittaa merkkiä
siitä, että rukoillaan julki ja äänessä, vaan sydämessä pitää tointa
pidettämän ja ottaman niinkuin muutkin siveät ihmiset ilman kaikkea
ulkonaista rukousta. Ja jos havaitaan, että joku on rukouksen
ottanut parannuksen harjoitukseksi, niin hänen sanotaan rakentavan
omaa vanhurskautta ja olevan fariseusten lahkokunnasta. Jos joku
yksinkertainen tulee heidän parihinsa, niin he käyvät solmeevilla
puheen parsilla ympäri, niinkuin hämähäkki saaliinsa verkkohonsa
piirittää, ja kuin ovat sen hyvin solmenneet, niin he nauravat. Tämä
kavaluus ei ole viisaus; se näkyy jumalattoman petokseksi. Eikö
Paavali sano: _rakkaat veljet, jos joku ihminen osaa johonkuhun
vikaan tulla, niin te, jotka hengelliset olette, ojentakaat
senkaltaista siveyden hengessä; ja katso itsiäs, ettes sinä myös
kiusattaisi_. Mutta onko tämä _toinen toisensa kuorman kantamista?_
Onko tämä _Kristuksen lain täyttämistä?_ Eikö _kunkin pidä omaa
kuormaansa kantamaan?_ Gal. 6: 1, 2, 5. _Kuka sinä olet, joka toisen
miehen palveliata tuomitset? Omalle isännällensä hän lankee ja
nousee, Jumala on voimallinen hänen ojentamaan ylös_. Rom. 14. 4.
Tämä on minun ajatukseni. Herra minua johdattakoon tasaista tietä
myöten. Ei tämä suinkaan ole muille eksytys kuin vasta-alkaville,
sillä kyllä se, joka taitaa sanasta saada täyden todistuksen totuuden
vahvistukseksi, sen ymmärtää, että on vika tällä paikkaa. Ainoastansa
se, joka äsken on tullut totuutta lähemmäksi, kuin hän sen kuulee
Sionin vartijalta, ottaa tämän helpomman opin vastaan. Tämä helpompi
autuuden kauppa (siksi minä sen kutsun, hyvin tietäen, että
ijankaikkinen elämä on Jumalalta) on tuotu _Paavo Ruotsalaiselta_
Karjalasta, joka taitaa teille olla paremmin tuttu kuin minulle,
joka en ole häntä nähnytkään, enkä soisi näkevänikään. Hän on
heränneet ottanut viedäksensä keskitien haaraa myöden Sionin vuorta
kohden, ja teistä todistanut, että olette oman vanhurskauden karilla
haaksirikkoon tulleet, jonka todistuksen kuulin omilla korvillani
yhdeltä Paavon opin järjestyksen vastaanottaneelta meidän Tyruksessa,
johon minä vastasin: minä olen siis myöskin samalla karilla
haaksirikossa. O! Herra armahda! Kirjoitettu on: _teidän seassanne
pitää eriseurat oleman, että ne, jotka koetellut ovat, teidän
seassanne ilmoitettaisiin_. l Kor. 11: 19. Kuka siis taitaa autuaaksi
tulla? Vanha Herransa iloon mennyt, maassamme ollut kristillinen
Sionin vartia sanoi: "teillä on tänä viimeisenä vaarallisena aikana
suuri sekaannus niitten askeleista ja jaloista, jotka ovat väärin
käyneet ja kuitenkin päälleseisovat heillä itsekullakin olevan oikian
tien autuuteen." Tämä on surkia totuuden tunnustus ja sopii hyvin
meidän asioihimme. Kuitenki minulla tämän surkeuden alla on toivo
siitä syystä, että sanaa saarnataan järjestyksellä; mutta se taas
peljättää, että jos joku sanasta saa elämän, niin se sanotaan olevan
kuolemaan vikapää, ja joka sanaa myöden rupee elämätänsä ojentamaan,
saa fariseuksen nimen. Oman vanhurskauden pilkka-kaapu levitetään sen
selkään ja niin viedään hengelliseen kuolemaan ja tapetaan ensimäinen
halu hänessä, eli tehdään helpomman kaupan havitelleeksi.
Näin olen minä puolestain ja hämärtävällä tavalla maalannut etehenne
nykyisen kristillisyyden kuvan. Pyyntöni olis siis saadakseni tietää,
jos kukatiesi lienen väärin ulos toimittanut sen kuin nyt, niinkuin
oppimaton kirjoitus-taidossa edestuonut olen. Te tunnette paremmin
sen Paavo Ruotsalais miehen, joka tahtoo olla heränneitten pää.
Toista Pyhä Paavali sanoo: _Kristus on seurakunnan pää._ Ef. 5: 23
ja Jumala on Kristuksen pää; sen minä uskon, mutta toisesta päästä
epäilen. Tällä Paavolla, ehkä on tuntematon tällä paikalla, pitää
oleman suuri vaiva meistä rantakuntalaisista Kristinan ja Turun
välillä. Jos hän asuu likellä teitä niin tervehtäkäät häntä minulta
ja muilta täällä ja sanokaa, ettei ulkonaisesta harjoituksesta
ja niinkuin hän kutsuu polvirukouksesta tule niin vaarallista
omaa vanhurskautta kuin siitä, ettei ollenkaan rukoilla. Väärin
käyttämisestä pitää toisin varoitettaman, vaan ei suinkaan itse
asiata maahan lyötämän. Rukoilioita on kahta lajia, ensiksi, joka
rukoilee hän puhuu omassa asiassansa, ja toiseksi, joka rukouksia
pitää, hän puhuu muiden edestä valituilla sanoilla, ja kävelee ympäri
Jumalan sanaa myöksentelemässä, josta Paavali nuhtelee Korintolaisia.
Mutta jos jollekulle seurassa istuvalle tulee Pyhän Hengen vaatimus
kumarretuilla polvilla ja kasvoilla rukoilla ja sydämensä tuntemisen
jälkeen puhua salatusta viisaudesta parannukseksi, niin, jos hän
puhuu Jumalan sanaa, ei sitä pidä oman vanhurskauden rakennuksena
pidettämän, vaan suurena Jumalan lahjana, yhteiseksi rakennukseksi,
parannuksen edesauttamiseksi j.n.e.
Tässä olen nyt edespannut asian, jota tällä ajalla olen tutkistellut.
Suu puhuu sydämen kyllyydestä. Herra tietää, kuinka paljon tämä
sekaseuraisuus on minulle työtä antanut sisällisesti. Minä sen siksi
pitäisin, ettei Jumalan Henki ole itsiänsä vastaan, ja ettei niiden,
jotka Jumalan hengen kautta puhuvat, pitäisi taitaman Kristusta
kiroilla. Minun sydämellinen pyyntöni olisi siis saadakseni tietää
teidän ajatuksenne tästä aineesta. Herra, armahda meitä ja paranna
meitä, ja lähetä meille Pyhä Henkes, totuuden Henki, johdattamaan
meitä kaikkeen totuuteen, muutoin me hukassa olemme ijankaikkisesti.
Nyt näkyy se aika olevan käsillä, että _jos mahdollinen olisi, niin
valitutkin eksytettäisiin_ Matth. 24: 24. Viimeinen aika, surkia
aika, jona kristityt elävät niinkuin käärmeen sikiöt keskinäisessä
eripuraisuudessa, josta tämä maailman herra ja sielun vihamies on
hyvin mielin.
Olkaat hyvästi Herran nimessä tervehdetty minulta huonolta
matkamieheltä.
Ahlaisten kappelista 8 p. syyskuussa v. 1842.
E. G. Ilwan.