53. _H. Renqvistille_, 29 p. toukokuuta 1841.

Rakas pastori, Jesuksen Kristuksen palvelia, osallinen evankeliumin

vaivassa ja työssä!

Tässä on nyt minulla tila ilmoittaa teille, rakas pastori, että

minä olen saanut teidän kirjanne, ja kiitän teitä sydämmellisesti

sen edestä; sillä minä ja minun ystäväni tulimme siitä lohdutetuksi

ja vahvistetuksi. Ehkä meillä on kirkas Jumalan sanan valkeus,

josta me selvästi näemme, ettei Jumala tahdo muunlaista parannusta,

kuin senlaista, joka on yhteen sopivainen meidän langenneen ja

turmellun tilamme kanssa; kun on meidän turmeluksemme kuitenkin

niin suuri ja villitykset niin viekkaat ja väkevät, että usein

tahtoo epäilys vaivata, ajatellen: jos ainakin muut, jotka minua

tuomitsevat, lienevät oikiassa, ja minä väärässä. Jonkatähden Herra

teitä lohduttakoon teidän vaivoissanne, niinkuin tekin olette meitä

lohduttaneet.

Minä jo ennenkin kirjoitin teille, rakas pastori, niistä eriseuroista

ja villityksistä, jotka täällä pohjan perällä pauhaavat. Se on

ihmeellinen, että jokainen lahkokunta pyytää vahvistaa oppinsa

Jumalan sanalla; ja kaiketi on tämä se villitys, josta Vapahtaja

ennustaa Mark. 13: 21, 22. Yksi lahkokunta opettaa rukoilemaan,

toinen paastoomaan, kolmas itsensä kieltämään, neljäs uskomaan. Ne,

jotka rukousta opettavat, ei pidä lukua itsensä kieltämisestä, eikä

uskosta; ne taas jotka itsensä kieltävät, ei pidä lukua rukouksesta,

eikä uskosta, ja jotka opettavat uskomaan, ne eivät pidä huolta

rukouksesta, eikä itsensä kieltämisestä. Mutta kaikkien näiden

harjoitusten alla heidän keskellänsä hallitsee kauhia oma-rakkaus,

että pitää itsensä suurena, josta sitte seuraa kaikkein niiden

tuomitseminen, jotka ei niin tee, kuin he tekevät, ja vielä monet

muutki synnit, niinkuin ahneus, viha, koston pyyntö, käräjän

käymiset, ja vielä niinki, että ne hengellisesti ylpiät kehuivat

nöyryydestänsäki. Ja näin on riita heränneitten välillä niistä

asioista, jotka kuuluvat kristillisyyden harjoitukseen, jota myös

totisesti on Christuksen oppi. Ja olisi hyvä, jos ne ulosvuotaisivat

uskosta. Kaikki, kuin ei ole uskosta, se on synti sanoo apostoli.

Ja eihän se olekkaan ihme, kuin nämät ei tahdokkaan mitään tietoa

pää-asiasta, nimittäin, kuinka langennut syntinen ja kasteensa liiton

rikkoja jäälleen pääsisi Jumalan armolapseksi, että taivaallinen Isä

anteeksi antaisi hänen syntinsä ja tykö-lukisi syntiselle Poikansa

kalliin ansion ja makson vanhurskaudeksi, niinkuin hän Pojallensa

tykö-luki meidän syntimme 2 Kor. 5: 21. Ja kuin syntinen on tältä

tavalla uskosta vanhurskaaksi tullut Rom. 5: 1 ja Jesuksen kautta

sovinnon saanut Rom. 5: 11, niin silloin ei hänelle tarvitse sanoa,

kiellä itses j.n.e., mutta silloin rakkaus Jesusta kohtaan sen

hyvän tähden, minkä hän nyt saanut on, vaatii hänen Maarian kanssa

kastelemaan kyyneleittä Jesuksen jalkoja sen syyn tähden että hänelle

on paljon anteeksi annettu, ja Paavalin kanssa ei hän kerskaa muusta

suin Herran Jesuksen rististä, jonkatähden hänelle sitten on maailma

ristiin naulittu ja hän maailmalle.

Tämä ei olekkaan luonnon teko, niinkuin ulkokullatuilla, jotka

opettavat, kuin joku sielu herää synnin unesta, sanoen: _kiellä

itses, pane pois entiset koriat vaattees ja pueta itses ryysyllä

ja körteillä, ettäs pääset erillensä maailmasta, niin sinä voitat

Christuksen_. Ja kuin se on tapahtunut, niin he kohta sanovat: _hän

on armon saanut_, ja tällä tavalla he viettelevät sielu-parkoja

luonnon voimalla tekemään Christuksen opin jälkeen, mutta estävät

heitä menemästä Jesuksen tykö joka heille antaisi voiman Jumalan

lapsiksi tulla Joh. 1: 12, 13. Jos nyt joku, joka tämän onnettoman

tilan näkee, näille rupee varoittamaan, että _koetelkaat, jos te

olette uskossa, jos Jesus Christus on teissä, jos te olette kaivaneet

syvään ja laskeneet perustuksen kalliolle eli sannalle_, se on:

jos teidän kristillisyytenne vuotaa elävästä uskosta eli on paljas

luonnon työ, niin he rupiavat kohta nauramaan ja sanovat: niin _järki

puhuu; kyllä sinulla on järjen viisautta, mutta minäpä katsonkin

nokisilla silmillä Raamattuun_. Heidän tarkoituksensa on, ettei

mitään saa ymmärtää Jumalan sanasta, mutta olla niin kuin puu. Tässä

villityksessä on ei ainoastansa yhteinen kansa, vaan myös opettajat.

Ja tämä lahkokunta on levennyt pitkin Suomen rantaa, aina Tornioon

asti, ja jos lienee jo Ruotsinki valtakunnassa.

Nyt minä vielä tahdon teille, rakas pastori, ilmoittaa _kielillä

puhujasta_. En minä tosin ole itse nähnyt häntä, enkä kuullut hänen

puhettansa, mutta olen muilta kuullut tällä tavalla: kielillä puhuja

menee hengettömäksi, lankee maahan ja sitte rupiaa puhumaan: fria

mig, fria mig! luullen silloin pitävänsä aviosäätyä hengellisesti

Christuksen kanssa. Silloin hän näkee kaikkein tilan, kuka on

onnettomassa, kuka onnellisessa tilassa. Häntä on nyt kuljetettu

monessa pitäjässä, että kukin saisi tietää, kuinka hänen asiansa

on. Ah, Jumala armahda vielä meidän päällemme sinun Poikas Jesuksen

katkeran piinan ja kuoleman tähden!

Rakas pastori! en minä ole näitä kirjoittanut itseni korottumiseksi

ja muitten sortamiseksi; enkä olisi ollenkaan tahtonut kirjoittaa,

sillä minä arvaan, että te tulette näitten sanomain yli

murheelliseksi. Mutta en ole kuitenkaan saattanut vaiti olla; kuin

sydämessä on kyllyys, niin täytyy suunki vuotaa yli. Minä pelkään,

ettei Johan Tervo ja Johan Nevala, jotka te kyllä tunnette, ole

vielä uskossa käsittäneet Vapahtajaa: sentähden, rakas pastori, jos

te heille kirjoitatte, niin varoittakaat heitä; sillä he kuulevat

teidän ääntänne. Älkäät kuitenkaan sanoko minun tätä ilmoittaneen.

Johan Tervo edesantaa outoja ilmestyksiä, erinomaittain sen kuin hän

sanoi minulle, että silloin, kuin hän kävi teidän tykönä, oli teidän

talossanne niin väkevä Pyhän Hengen haju eli löyhkä ja monta muitakin

ilmestyksiä ja maistamisia, joita hän sanoo tunteneensa. Tämmöiset

asiat ovat minusta outoja, että sielu tulisi ilahutetuksi ruumiin

tuntemisten kautta. Mutta sen minä kyllä todeksi uskon, jos sielu saa

maistaa, kuinka suloinen Herra on, niin ruumiski tulee virvoitetuksi.

Herra Jesus, hyvä paimen, etsiköön jokaista eksyväistä lammasta ja

saattakoon laumansa tykö. Amen.

Nyt viimeiseksi, rakas pastori, teille paljon terveysiä minulta ja

minun ystäviltäni. Tervehtäkäät teidän ystäviänne meidän puolestamme,

jotka yhdessä Hengessä Isää lähestyvät. Jumalan armo olkoon kaikkein

meidän kanssamme ja auttakoon meitä taivaalliseen valtakuntaansa,

ettemme tielle vaipuisi. Teidän tuntemattomalta, kuitenkin Hengessä

tutulta ystävältänne

Pattijoen kylästä 29 p. toukok. 1841.

Henr. Ojala.

Paaval Ruotsalainen on saattanut teidän pahoin haisemaan täällä; hän

sanoo teidän olevan omassa vanhurskaudessa.

Henrik Renqvist · 第 61 / 97 题