Kunnioitettava rakas Isä! olkaat tämän kautta minulta sydämellisesti
tervehdetty Isän, Pojan Jesuksen ja Pyhän Hengen nimessä.
Teidän tervetulleen kirjoituksenne 26 p. kesäkuuta sain vastaanottaa
9 p heinäkuuta, jonka päälle nyt vastaan. Mitä Lutheruksen
Huone-postillaan tulee, niin se on jo nyt suomennettu ja Frenckelin
tykönä präntissä. Suomentaja on tosin minulle tietämätön. Suokoon
Jumala sen tuleman Lutheruksen omilla sanoilla ilman poisjätteitä ja
lisään panoja! Suokoon jumala sen miehen, joka on suomentanut, olevan
heimolaisuudessa sen Hengen kanssa, jota aikanansa Lutheruksessa
vaikutti ja hänen suunsa kautta totuuden valkeutta kuoleman varjon
synkiässä maassa olevalle sukukunnallemme ilmoitti. Mutta jos toisin
on, niin on suuri häviö. Sillä erilaiset luodut taitavat yhdestä
kukkaisesta imeä ja valmistaa sekä myrkkyä että hunajaa; niin myös
on tämänkin asian laita. Vastaa itse Herra kunnia ja käännä kaikki
parhaaks, ettei vihamies saisi sinun nimelläs turmiota tehdä sinun
istutukselles, vaan häpiään tulisi. O Herra kuule, o Herra, auta
Sionia!
Minä olin Johanneksen pyhänä Raumalla setäni tykönä ja kuulin häneltä
kirjoista, niinkuin te nyt minulle kirjoititte, ja olen jota päivä
odottanut mainituita kirjoja tuleman, vaan tähän päivään asti ei ole
niitäkään kuulunut. Halulliset ovat käyneet minulta kysymässä "Wäärän
opin kirjaa", mutta minä olen sanonut: odottakaat, kyllä se tulee.
Aika näkyy tulevan liian pitkäksi odottajille. Joska Herra soisi
armon aikaa ja Hengen voimaa teille alkamaan toista osaa "Wäärän
opin kauhistuksesta" ja valmistaisi sillä tietä näkemään valkeutta,
monelle horjuvalle sielulle valoksi neuvoksi ja lohdutukseksi, joka
ei ole tullut vakuutukseen, taitaaksensa tehdä eroituksen valheen ja
totuuden välillä. Sillä paljon on niitä ihmisiä, jotka seisovat, niin
sanoakseni, kahden tien haarassa, neuvottomina, kumpanenko niistä
mahtanee olla oikia tie Molemmat näyttävät johdattaman taivaalliseen
asuinsiaan; molemmilla on päälle-kirjoitus: _autuuteen_; molemmilla
on Pyhä Raamattu, molemmilla Jesus, molemmilla Lutherus, vaan
erinäisessä tarkoituksessa ja tykö-sovituksessa. O Jesu lainaa
viisautt', Ett' vältän pirun kavaluutt'! Jos jolloin kulloin
on tarvis ollut, niin on se nyt todellaki tarvis pitää silmät
auki; sillä perkele käy ympäri, puettuna valkeuden enkeliksi ja
vanhurskauden saarnaajana.
Herra auttakoon kaikkia niitä, jotta tahtovat totuuden sanan kautta
käsittää totuuden! Mutta minä sanon sekä itse puolestani että muitten
koettelemuksesta, että kyllä se piankin käy laatuun vakuutuksella
tunnustaa ja vastaan ottaa Kristusta siinä kristillisessä
_totuudessa_ sanan kautta, ymmärryksen suhteen; mutta sydän tahtoo
kuitenki vielä tämän ohessa pitää taipumuksensa kiinnitettynä
katoovaisiin, ja niin on ihminen, havaitsemata sitä itse, vangittuna
maailmaan; halu maailman kunnian perään ja hienommat luonnollisten
huvitusten taipumukset ja nautinnot ovat aina tiellä, pyrkiessä
täydellisyyttä kohden. Jesus on ymmärryksen silmäin edessä kallis,
mutta sisälle-käyntö ahtaasta portista on luonnolle ja vanhalle
_Adamille_ raskas ja katkera; sillä hän tahtoisi jotain pitää
vanhasta hienommasta hapatuksesta; -- sanalla sanoen hän tahtoisi
katsoa etehensä ja taaksensa yhtä aikaa. Näin on minun ajatukseni
jälkeen laatu usiamman herätyksen armolta liikutetun kanssa.
Ja kuin siis täänlaatuiset kuulevat olevan mielestänsä soveliamman
polun ja tien autuuteen, niin ei ole ihmettä, että lähtevät
etsimään päästäksensä helpommalla mielestänsä siinä uudessa opin
järjettömyydessä autuaaksi, hyljäävät _sanan_ ja sanan kanssa
sopivat kirjat, ja ovat niin hävyttömät, että sanovat, tultuansa
siihen uuteen oppiin, Pyhän Raamatunki vääräksi, apostolein ja
koko marttyrein joukon menneeksi helvettiin ynnä koko joukon muita
kristillisiä opettajia ja kristityitä hamaan tähän aikaan asti, ja
nyt vasta olevan sen oikian järjestyksen ja tien löytäneensä. Koska
kuulevat uskoa vaan tarvittavan, niin he ovat kohta valmiit uskonsa
kanssa oman ymmärryksen voimasta ja niin he luulevat uskovansa,
että heidän uskonsa ei suinkaan ole Pyhältä Hengeltä sanan kautta
vaikutettu, vaan itse otettu ja tehty usko, josta uskon elämä on
eroitettu ja makaa _tekopyhyyden_ solmussa. Sanotaan: usko vaan
ja elä niinkuin muutki, älä näytä sitä muille, sillä se on omaa
vanhurskautta; usko vaan niinkuin kristitty ja elä niinkuin muutki,
syö, juo, huvittele, älä rukoile, sillä se on Antikristuksen työ,
älä pane kättäs ristiin, älä kumarra polvia, älä huokaa; ja näin
hirviän pedon he tekevät kristillisyydestä. Minun ajatukseni on, että
huokaus, esimerkiksi, on uuden Jumalalta lahjoitetun mielenlaadun
hengenveto, sillä kussa on elämä, siinä on myös hengitys, ja kussa
ei ole hengenvetoa, siinä on nähtävästi kuolema. Opin sekoituksiin
joutuvat ne, jotka ei ole perustetut vahvassa profetallisessa sanassa.
Älkäät mieltänne pahaksi panko, ehkä minä näin laviasti kirjoitan
siitä uudesta opin onnettomuudesta, sillä ehkä huonoudessa halajaisin
minä pysyä _totuudessa_.
Ahlaisten Ylikylästä 2 p. toukokuuta 1845.