Korkeasti kunnioitettu h:ra pastori ja ystävä Kristuksessa! Kauan
sitte olisi minun pitänyt kiittää tervetulleesta kirjeestänne 31
p:ltä lokakuuta, mutta sen velvollisen ja raskaan vastaamisen olen
minä päivästä päivään laiminlyönyt. Nyt kiitän kirjeen hyvästä
opista. Onnellinen olisin ajassa ja iankaikkisuudessa, jos voisin
niistä ottaa vaaria. Tahdon olen saanut (ansaitsematon armo sekin)
ja tällä tahdolla olen vaeltava ja alituisella rukouksella ja joka
päiväisellä parannuksella olen koettava päästä Jumalan lapseksi,
koska hän on sanonut antavansa voimaa niille, jotka tahtovat päästä
Jumalan lapsiksi. Ei ilman vaivaa lihalle ja verelle saata se
tapahtua, koska ulkonaisia ja sisällisiä vihollisia on olemassa. Minä
en saata muuta sanoa itsestäni kuin, että olen heikompia sotijoita.
Mutta minä en päästä Jesustani, hän on minulle kaikki kaikessa, Hänen
kanssansa on minulla aika lyhyt.
Sisareni tytär on täällä luonani ja jääpi vielä vastaiseksikin,
ehkä ensi syksyyn. -- Onko h:ra pastori saanut kirjettäni, joka oli
kirjoitettu Mikkelistä syyskuun alussa, kun Mina Miltopaeus oli vielä
Sortavalassa?
Kristityn ystävällisellä kunnioittamisella.
Margar. Hoffrén.