Korkeasti kunnioitettu ja hyvä h:ra pastori! Minä näen, ettei
Herra tahdo sallia minun sekaantua maailman pyörteesen, kun hän
etsii ja kehoittaa minua valittuin ystäväinsä kautta. Sen huomasin
nytkin saadessani teidän, h:ra pastori, oppirikkaan kirjeenne
8 p:ltä elokuuta, josta sydämellisesti kiitän. Kiitoksia sen
opista ja ystävyydestä, jota sillä olette minulle osoittanut.
Hyvä h:ra pastori, kyllä olen useasti hyvin toivonut saadakseni
persoonallisesti olla seurassanne; mutta kun se ei ole käynyt
laatuun, olen heittänyt tämän toivoni Jumalalle; jos hän hyväksi
näkee, saattaa se vielä armonajassa tapahtua. Suokoon Jumala!
että me uskomme lopulla yhtyisimme siellä, mihin olemme kutsutut
vaeltamaan. Mutta vaikealta se näyttää. Tie taivaasen on kaita
ja vaeltajalle vaikea niin kauan, kun emme rakasta Jesusta, joka
meitä sinne opastaa. Mutta sitte, joka kieltää kaiken siinä olevan
esteen ja uskolla omaa Jesuksen ja tahtoo hänelle uhrata kaikki, on
kapea tie helppo, sillä vanha ihminen on ristiin naulittu Jesuksen
kanssa. Mutta tämäpä, h:ra pastori, on vaikea lihalle ja verelle,
ja monta sotaa on siitä ollut minullakin, huonolla soturilla, joka
olen tahtonut omalla vanhurskaudella saada uskoa, vaan en ole sitä
saanut muutoin, kuin olen heittänyt kaikki Jesukselle ja rukoillut
uskon vahvistusta häneltä, joka on heikoissa väkevä. Kyttä minun
täytyy myöntää nytkin olevan paljon, joka tahtoo sekaantua tähän ja
eroittaa minua tästä, kun ajatukseni toimivat niin paljon maallisissa
askareissa. Tässä olen ehkä ajatellut Jesuksen nimessä ja hänen
kanssansa tahtoa toimia kaikki: ah, jos sitä voisin!
Minä suuresti iloitsen, että Jumala saattoi sisareni tyttären
tulemaan teidän, h:ra pastori, luoksenne näinä erhetysten aikoina.
Käsittäköön hän tarkkaan totuuden ja oikeuden ja pysyköön uskollisena.
Kristuksen rakkauden uskollisuudella pysyn minä k.e.
Margaretha Hoffrén.