Ehkä teille tuntematon, mutta teidän ahkeran työnne kautta minulta
tunnettu, vaikka ei nimen ja näön puolesta, kuitenkin teidän
käännetyin kirjainne lukemisen kautta, joista minä olen halajanut
vielä eteenkinpäin saadakseni selvimmän evankeliumin valon, jota
minä halulla kaipaan sentähden että nyt on kyllä monessa paikassa
kristityn nimi, mutta ei voimaa, rohkenen minä kysymään teiltä
suoraan: kuin te olette sinut kuuloni jälkeen Walkealan seurakunnan
kanssa paremmin tuttu, niin onko siellä eläviä Kristuksen löytäneitä
jäseniä eli halullisia saamaan yhdistystä? Tämän tähden minä teiltä
näistä kysyn, kun olen muutamain kanssa ollut puheessa näistä
asioista, niin he näyttivät löyhän perustuksen päällä olevansa,
ja parempaa ei ole kellään heistä, eikä ole mahdollista tulla
paremmaksi. En minäkään taida kerskata itsestäni jotaki, koska
minäkin olen jälkimäisessä luvussa, josta on tietämätön, tulenko
minä Kristuksen löytäjäksi elikkä hylkääjäksi. Rukoilen teitä
nöyrimmittäin kirjoittamaan meilleki jotain perustuksen löytämisestä,
sillä me olemme jo kauvan haparoineet sitä. Minä olen niistä, joita
vankina pidettiin; nyt olemme täällä kylmässä erämaassa, eikä ole
meillä paimenta. Monta on luopunut siitä ensimäisestä kehoituksesta
ja tyytynyt paremmin ulkonaiseen varjoon eli kuvaan, mutta voima on
pois. Näissä en minä ote löytänyt tunnon rauhaa ja iloista toivon
perustusta, jota ei anna häpiään tulla. Tämä olkoon lyhykäisesti
sanottu meistä.
Toivotan teille hyvää siunausta teidän seurakunnassanne, joka minun
luuloni mukaan on kylmä erämaa.
Thomas Martinpoika Sihvoin.