Minun rakas opettajani! Olen kyllä viipynyt teille kirjoittamassa
monenlaisten esteitten tähden; suoraan sanoen on paha tahtoni häjyin
koukkuinsa kanssa paljoa enemmän tätä estänyt. Niinkuin jo Immoselle
puhuin, olen minä saanut teidän kirjanne ja opetuksenne, joista nyt
lähetän monta tuhatta kiitosta.
Te kirjoititte minulle nykyisen ajan heränneitten kristillisyydestä
ja niistä kirjoista, jotka ovat oikian tunnon löytämisestä totinen
neuvo. Mutta valitettavasti olen minä samaan lukuun kuin tämän
aikaiset heränneet kuuluva, alkain ensimäisestä herätyksestä, jossa
luulin minulla olevan kaikki hyvin, etenki kuin minulla oli niin
suuri armon tunto Kristuksen rakkaudesta, jota en kuitenkaan osannut
käyttää hyväkseni, vaan jouduin lankeemuksen portaalle, jonka nyt
kyllä valitettavasti tunnen, että olen sangen onnettomassa tilassa.
Sillä nyt kaikki puuttuu, mitä sielun autuuteen tarpeellista on. Tämä
kävi tällä tavalla: kuin ensimäisen rakkauden tunto jäi takaperin
minun ylenpalttisen korotukseni tähden, jouduin minä fariseuksen
portaille, omilla töilläni auttamaan sieluni tilaisuutta, ymmärtäen,
että minun pitää hyviä töitä tehdä ja näyttää uskoni töilläni,
kussa kuitenki, Jumala paratkoon, puuttui vielä uskon oikia alkuki,
nimittäin hengellinen köyhyys. Niin joutui täydellinen suruttomuus
vallan päälle, jossa tilassa minä vaelsin pitkän ajan, siihen asti
kuin minua uusi levottomuus käsitti. Nyt on entinen elämäni omalle
tunnolleni suurin soimaus, joka toisen kerran vaivaa minua niin
kovasti, että luulen maan minun nielevän, niinkuin Mooseksen aikana
Herran kiusaajat korvessa. Sillä ajalla en minä taida puhua hyvästä
mitään, enkä myös oikein puhdasta Raamatun sanaakaan järjestyksessä
ulospuhua. Tämä on nyt lyhykäisesti puhuttu minun nykyinen tilani.
Minä rukoilen teitä olemaan niin hyvät ja Jesuksen rakkauden tähden
auttamaan minua opetuksella ja esirukouksella kaikkein meidän
edestämme, että Jumala meitä oikein uudestaan synnyttäisi ja lainaisi
meille Henkensä, joka meissä vielä uudistaisi armon. Tämän olen minä
teille, rakas opin-isä, uskonut sieluni tilasta, jota en vielä ole
muillen ilmoittanut, sillä ei täällä ole senkaltaisia, jotka voisivat
auttaa ja myös neuvoa sielun tarpeesta. -- --
Th. Sihvoin.