Minun rakas veljeni! Lausuntosi johdosta kasteenliiton rikkomisesta
on minulla se ajatus, että saatetaan Jumalan armolla elää niin,
ettei sitä rikottaisi, niinkuin on mahdollista ja siihen löytyy
esimerkkiä Raamatussa, että armoitetut sielut kestävät ensimäisessä
parannuksessansa niin, etteivät he ole siitä horjahtaneet, niinkuin
David, Loth, Noa ja Pietari, vaan aina heräämisestänsä ovat he olleet
loppuun asti järkähtämättömät. Mutta silloin pitää vanhempain ja
koko huonekunnan olla totisia kristityttä, joka on niin harvinaista
maassamme, jotta meitä Suomalaisia saattaa, kovaksi onneksi, sanoa
kasteemme liiton rikkojiksi. Veljes-seurakunnilla, jos he omat niin
puhdas-oppiset ja vilpittömät Jumalan pelossa, kuin he sanovat ja
moni uskoo ja minäkin olen uskonut, vaan nyt en sitä enää tee, kun
olen lukenut t:ri Fresenius'en kirjan: Theologiska Betänkanden on
den herrnhutiska sektens beskaffenhet (Jumaluusopillisia Mietteitä
herrnhuti-lahkon laadusta), jossa hän tuhansilla syillä ja
todistuksilla vakuuttaa senaikaisen veljesseurakunnan päämiehensä
kreivi Zinzendorffin kanssa osoittaneen törkeitä erhetyksiä niin
opissa kuin elämässä, niin olisi se mahdollista lapsille ja
ihmisille, jotka itse tahtoisivat elää niin, etteivät rikkoisi
kasteensa liittoa.
Svartholmassa 24 p. toukok. 1838.
H. Renqvist.