Minun rakas veljeni! Saan kiittää sinua viimisestä minulle rakkaasta
kirjeestäsi. Sangen murheellisena minä läksin sinun tyköäs,
ajatellen: mikä oppi se on, kuin uskon nimellä ja varjolla rukous
hyljätään, vaikka rukous on uskon ensimmäinen hedelmä, joka nähdään
Niniven kuninkaan esimerkistä, joka, kuin hän uskon kipinän sai
Jonan saarnasta, rupesi hän lujasti huutamaan Jumalan tykö ja siihen
muitakin käskemään ja kehoittamaan, ja Paavalin esimerkistä, jonka
itse Jesus peljätti uskoon, rupesi kohta rukoilemaan, niinkuin
on siitä nähtävä, että, tuin Jumala käski Ananian menemään häntä
neuvomaan ja Ananias sanoi: kuinka minä rohkenen mennä senkaltaisen
pedon tykö, joka on sitä ja sitä tehnyt? johon Jumala vastasi: _saat
mennä hänen tykönsä, hän on jo valittu ase minun kädessäni, sillä
hän rukoilee_ (Ap. T. 9: 11-15). Samalla tavalla, kuin Kananean
vaimolla oli suuri usko, niin se kaiketi saatti hänen suuressa
määrässä rukoustakin harjoittamaan. Ja sen lisäksi kun tiesin Juh.
Arndtin kirjoista, että usko sammuu sen ihmisen sydämessä, joka
rukouksen kanssa vilpistelee, niin siitä sain sen vakuutuksen, että
ilman rukousta ei tule usko oikiaan alkuun, ei lisäänny eikä pysy
voimassansa rukoilemattoman sielussa j.n.e.
Minä olen nykyään saanut Ruotsissa ilmestyneet ja saksasta käännetyt
Uuden Testamentin Selitykset ja käännän nyt viimistä osaa niistä
siihen epistola postillaan, josta jo ennen olen kääntänyt ensimäisen
osan tai talvipuolen, jonka toimittaja on Schultenius. Mutta ne
selitykset, joita nyt käännän, on Juh. Gosner, joka Pietarissa piti
suuria kokouksia, kirjoittanut saksaksi. Tämä kirja, tai Raamatun
selitykset, näyttää oleman kelvollinen ja sillä on nimenä: "Jesuksen
elämän ja opin Henki Uudessa Testamentissa."
Svartholmassa 20 p. maalisk. 1833.
H. Renqvist.